Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kaste

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä kastetta, sääilmiöstä katso kaste (sääilmiö).
Luterilainen kastemalja (Sjögestan kirkko, Linköping, Ruotsi)
Luterilainen kastemalja (Sjögestan kirkko, Linköping, Ruotsi)

Kaste on kristillinen toimitus, jossa kastettu liitetään kirkon eli Kristuksen ruumiin jäseneksi. Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään kastamisesta verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään", "pestä", "kastaa", ja kasteesta substantiivia baptisma. Kristillisen kasteen perustana on lähetyskäsky Raamatussa:

»Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."»
(Matteus 28:18–20)

Kasteen katsotaan olevan Jeesuksen antaman lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) täyttämistä. Monet kirkkokunnat, kuten katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko, lukevat kasteen sakramentteihin.

Sisällysluettelo

[piilota]

[muokkaa] Kaksi kastekäytäntöä

Kristinuskossa on nykyisin vallalla kaksi erilaista kastekäytäntöä: lapsikaste, ja aikuiskaste tai uskovien kaste.

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä monissa protestanttisissa kirkoissa, kuten luterilaisuudessa, kaste suoritetaan yleensä lapsikasteena, jolloin yleensä samassa yhteydessä lapselle annetaan nimi. Suomessa vuonna 2006 84,1 prosenttia syntyneistä lapsista kastettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi, tosin määrä on viime vuosina vähentynyt.[1]

Monien — ainakin metodistit ja anglikaanit ovat poikkeuksia — reformoitujen, kuten helluntailaisuuden, baptismin ja vapaakirkon, opissa ja elämässä ihminen ottaa kasteen uskoontulonsa yhteydessä tai sen jälkeen. Tällöin puhutaan aikuiskasteesta tai uskovien kasteesta. Nimestä huolimatta aikuiskaste saatetaan kuitenkin ottaa jo lapsena tai nuorena. Uskovien kaste on siinä mielessä harhaanjohtava käsite, että myös lapsikasteen hyväksyvät kirkot katsovat kasteen olevan yhteydessä uskoon. Joskus tällainen aikuiskaste tai uskovien kaste on uudestikaste, millä tarkoitetaan niiden ihmisten kastamista uudelleen, jotka on jo kertaalleen kastettu jossain vanhassa kirkossa. Helluntailaisia, baptisteja, vapaakirkollisia ja adventisteja on kutsuttu vanhastaan uudestikastajiksi, koska lapsikasteen jossain vanhassa kirkoissa saaneita on kastettu uudelleen. Nämä suunnat eivät kuitenkaan itse katso kastavansa uudestaan, sillä heidän mukaansa lapsikaste ole kristillinen kaste.

Kaikki eri suunnat ovat yhtä mieltä, että kaste ja usko kuuluvat yhteen. Erimielisyyttä on kuitenkin siitä, mitä usko on, mikä on vakava ja perustavaa laatua oleva kysymys kristinuskossa.

Vanhurskauttamisen näkökulmasta esimerkiksi luterilaiset käsittävät uskon Jumalan mielisuosioksi syntistä kohtaan yksin Kristuksen tähden. Ihmisen kokemasta uskosta puhuttaessa luterilaiset käsittävät uskon ihmisen vastaukseksi ja reagoinniksi Jumalan hänelle tarjoamaan armoon. Tämä vastaus ei ole luterilaisille vain rationaalista tahdon ilmausta. Usko ei ole heille ihmisen omista kyvyistä nouseva ansiollinen teko. Luterilaisten mukaan jokainen vastaa Jumalan armoon eri lailla, joten voidaan puhua esimerkiksi vauvan uskosta ja aikuisen uskosta. Vauva ei kykene tuomaan esille Jumalan armoa häntä kohtaan samalla lailla kuin aikuinen. Fyysisestä kehittymättömyydestä huolimatta lapsella on luterilaisen opin mukaan usko ja armo Jumalan sanan perusteella, ainakin mikäli hänet on kastettu (Luuk. 1:15; 18:17). Luterilaiset katsovat siten ihmisen voivan omistaa uskon esimerkiksi lapsena, nukkuessa ja koomassa, siis riippumatta ihmisen henkisestä ja älyllisestä kapasiteetista.

Aikuiskasteen kannattajien mukaan Raamatussa ei esiinny sylivauvakastetta, koska sellaisen suoritusta ei kuvata heidän mielestään yksiselitteisen varmasti Raamatussa. Lapsikastetta puoltavien kirkkokuntien mukaan Raamattu käskee kastamaan ja opettamaan kaikkia ihmisiä eikä anna lupaa sulkea mitään ihmisryhmää lähetyskäskyn ulkopuolelle. Raamatussa kerrotaan kastetun kokonaisia perhekuntia, joiden lapsikasteen puolustajat yleensä katsovat sisältävän myös perheiden lapset. Aikuiskasteen kannattajat eivät näe asiaa samoin, koska he eivät pidä mahdollisena, että olisi kastettu sylivauvoja, jotka eivät voi uskoa heidän mielestään samoin kuin aikuinen, joka on tehnyt uskonratkaisun. Myös ne suunnat, jotka eivät kasta sylivauvoja, ajattelevat, että sylivauvan ei tarvitse tehdä vielä parannusta siinä määrin kuin Raamattu parannuksen tekemisen liittää kasteeseen.

Lapsikastetta puoltavat kirkkokunnat tulkitsevat kirkkoisä Tertullianuksen (n. 150–225) noin vuodelta 200 jaa. olevasta kirjoituksesta De baptismo, että lapsikaste on vanha apostolinen tapa. Aikuiskastetta puoltavat suuntaukset pitävät kiinni usko–kaste-järjestyksestä. Siis ensin julistus, sitten usko, sitten kaste. Koska he eivät katso sylivauvojen uskovan tai ilmaisevansa uskoaan samoin tavoin, he eivät kasta näitä. Myös lapsikasteen puolustajat pitävät kiinni usko–kaste-järjestyksestä, mutta arvioivat lasten uskon aivan eri lailla kuin aikuiskasteen puolustajat tekevät. Jälkimmäiset katsovat, että vauva on sellaisenaan kelvollinen taivaaseen eikä ole "tuhlaajapojan" asemassa.

Lapsikasteen puolustajat puolestaan eivät anna järjelle mitään ansiota uskon syntymisessä vedoten Raamattuun: "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1 Kor. 2:14)" Lisäksi he katsovat, että Jumala vakuuttaa Raamatussa lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan eli uskovan (Luuk. 18:17). Näin lapsikaste on lapsikasteen puolustajien mielestä uskovien kaste ja kaikkein varmin kaste. Lisäksi lapsikasteen puolustajat toteavat Vanhasta testamentista, että aikuisia opetettiin ennen ympärileikkausta ja ympärileikkauksen jälkeen, lapset ympärileikattiin ensin ja sitten opetettiin. Lapsikasteen puolustajat katsovat, että jos Jumala ei katsonut pahaksi tuollaista Vanhassa testamentissa vaan jopa käski ympärileikata lapset kysymättä heidän lupaansa ja odottamatta heidän omaa valintaansa, ei ole olemassa mitään syytä, mikä oikeuttaisi toimimaan toisin kristillisen kasteen kanssa.lähde?

Varhaisin historiallinen maininta lapsikasteen hylkäämisestä on Tertullianukselta. Hän kirjoitti kastehetken siirtämisestä myöhemmäksi teoksessaan De baptismo: "Sen tähden kunkin henkilön aseman ja taipumusten kuin myös iän mukaan on hyödyllisempää viivyttää kastetta varsinkin pienien lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan… Varmasti sanoo Herra: 'Älkää estäkö heitä tulemasta minun tyköni'… Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, syntien anteeksisaamiseen?… Yhtä suuresta syystä tulee myös naimattomien henkilöiden kaste jättää tuonnemmaksi, sillä he ovat kiusauksille alttiita, neitseet kypsyysikänsä ja lesket yksinäisyytensä tähden, kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi, että voivat hillitä itsensä." Monet ovat arvelleet Tertullianuksen kirjoituksesta rintalasten kasteen olleen noin 100 vuotta apostoli Johanneksen kuoleman jälkeen yleinen tapa. Tertullianus ei ehdottaessaan lapsikasteen siirtämistä myöhempään ikään vedonnut siihen, etteivät apostolit olisi tunteneet lapsikastetta. Jos sitä ei olisi pidetty apostolisena tapana, hänen olisi ollut helppoa vedota apostoleihin. Kummijärjestelmäkin oli selvästi käytössä jo hänen aikanaan. Jeesuksen sanojen "älkää estäkö heitä" ymmärrettiin selvästi tarkoittavan lasten tulemista kasteessa Jeesuksen luokse. Tertullianus myös opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän ei sano lapsikasteen olevan väärä vaan kehottaa siirtämään kastehetken myöhempään ikään, jotteivät kastetut tekisi syntiä tai luopuisi Herrasta kastetuksi tulemisen jälkeen. Teoksessaan De anima Tertullianus kirjoittaa, että hengenvaarassa oleva lapsi on kastettava välittömästi. Hän myös sanoo, että lapset tulevat todella pyhiksi vasta kasteessa sen mukaan, mitä Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä syntymisestä (Joh. 3:5).

[muokkaa] Kaste lapsia kastavissa kirkkokunnissa

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkossa kaste on armon välittävä salaisuus eli sakramentti. Kasteessa ihmisestä tulee osallinen Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen (Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet. 3:20–21). Epäuskoista kaste ei kuitenkaan hyödytä, sillä epäuskoinen joutuu kadotukseen (Mark. 16:16). Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3–5). Kaste antaa ihmiselle yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään, mikä on kristinuskon pelastuskäsityksen ydin. Kasteen katsotaan välittävän uskovaan ihmiseen Pyhän Hengen (Apt. 2:38). Kaste toimitetaan upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle tai valelemalla vettä hänen päähänsä kolme kertaa. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu. Katolisen kirkon käsityksen mukaan tietyissä olosuhteissa kastajan ei itse tarvitse olla kristitty.lähde? Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin — ks. esim. Lutherin Iso katekismus — upottamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suuria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla. Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden kasteessa saamansa elämän merkiksi uuden nimen kasteessa, mistä johtuen vauvallekin alettiin antaa nimi lapsikasteen yhteydessä.

[muokkaa] Kaste luterilaisen opin mukaan

Luterilainen oppi määritellään ev.lut. Tunnustuskirjoissa. Kaste on luterilaisen opin mukaan toimitus, jossa kastettava tulee kristityksi ja liitetään Kristuksen ruumiiseen eli universaaliin kristittyjen yhteisöön. Luterilaisen käsityksen mukaan "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan" (Iso Katekismus). Kaste pelastaa uskovan ihmisen kasteeseen liittyvän Jumalan sanan tähden, ei veden tähden. Samalla tavalla Vanhan testamentin aikana Siinailla vaskikäärmeeseen katsominen paransi käärmeen puremat ihmiset, ei vaskikäärmeen itsensä takia vaan Jumalan sanan takia, joka lupasi parantumisen vaskikäärmettä katsottaessa (4 Moos. 21:8–9). Kasteen merkitys kristityille on kuvattu Markuksen evankeliumissa Jeesuksen sanoilla: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (16:15–16)" Jeesuksen sanat antavat lupauksen pelastumisesta ainoastaan kastetuille ja uskoville. Niinpä luterilaisen opin mukaan kaste on välttämätön pelastukseen, mutta ei kuitenkaan ehdottoman välttämätön, sillä vain epäuskoisen vakuutetaan menevän kadotukseen. Siis myös uskova mutta kastamaton voi pelastua, vaikkei sellaisesta ole lupausta, jos Jumala armossaan suo niin. Niinpä myös kastamattomat lapset voivat pelastua. Kastetta ei ole syytä lykätä eikä halveksia, jotta lupaus pelastumisesta omistettaisiin. Vanhan kristillisen käsityksen mukaan kastamaton ei voi kuulua seurakuntaan. Lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) mukaan ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi opettamalla ja kastamalla. On pohdiskeltu teologisesti, missä erityistilanteissa kaste ei olisi pelastukselle välttämätön. On katsottu, ettei Jumala lue kastamattomuutta synniksi, ellei kastamattomuus johdu kasteen ja evankeliumin halveksimisesta. Niinpä vanhastaan on sanottu, ettei kastamattomuus kadota vaan kasteen halveksinta. Ihmisen usko on Pyhän Hengen synnyttämää lahjaa, ja usko syntyy aina evankeliumin varmoista armonlupauksista. Koska sekä Raamattu että kaste lupaavat synnit anteeksi, ne myös synnyttävät uskoa. Kasteessa on kolmiyhteinen Jumala läsnä. Näin ollen kaste välittää paitsi armon myös uskon Pyhän Hengen kautta, milloin ja missä Jumala sen vaikuttaa. Aikuiset eivät välttämättä usko oikein, vaikka kuinka heille tulisi Jumalan sana Raamatun kautta tai kasteessa, jolloin he joutuvat kadotukseen (Mark. 16:16), mutta Jumala vakuuttaa Raamatussa lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan eli uskovan (Luuk. 18:17). Näin lapsikaste on uskovien kaste ja kaikkein varmin kaste. Kolmiyhteinen Jumala on tosiasiallinen kastaja, ihminen on vain välikäsi, mitä osoittaa kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Apostoli Pietari paransi vastaavalla tavalla ramman ihmisen Jeesuksen Kristuksen nimeen (Apt. 3:6), jolloin Jeesus oli tosiasiallinen parantaja, Pietari vain välikäsi.

Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa.lähde? Luther sanoo kirjoituksessaan Vieraasta uskosta ja sen voimasta pienten lasten ottavan kasteessa vastaan taivasten valtakunnan samalla lailla kuin lapset ottivat taivasten valtakunnan vastaan Jeesuksen siunatessa heitä (Matt. 10:14–16). Luther koki oppinsa kasteesta perustuvan Jumalan sanaan, Raamattuun. Luterilaiset puolustavat lapsikastetta Jeesuksen sanoilla, sillä Jeesus sanoi heidän mielestään lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan sekä kielsi aikuisia estämästä lapsia tulemasta Hänen luoksensa (Luuk. 18:16,17). Luterilaiset katsovat lasten taivasten valtakunnan vastaanottamisen osoittavan sen, että lapset uskovat. Raamattu todistaa Johannes Kastajan olleen täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa (Luuk. 1:15), mikä osoittaa luterilaisten mielestä Jeesuksen suorien sanojen lisäksi, että lapset voivat uskoa ja että Jumala voi toimia lapsissa. Hätäkasteen voi luterilaisessa kirkossa antaa kuka tahansa kristitty, kunhan se tapahtuu puhtaalla vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Lutherin sanoja on irroteltu ajoittain asiayhteyksistään. Lutherin on voitu todeta sanoneen, ettei hän ollut saanut lapsikastetta — kuten vanhurskauttamisopin — Jumalalta vaan paavilta (Galatalaiskirjeen selitys, sivu 100). Tällöin tarkoituksena on ollut osoittaa, ettei Luther olisi katsonut kasteoppinsa perustuvan Raamattuun. Luther kyllä sanoi noin mutta aivan toisessa merkityksessä, kuin on annettu ymmärtää. Luther oli saapunut Galatalaiskirjeen selityksessään kohtaan, jossa Paavali sanoo, ettei hän kysynyt heti alun pitäenkään neuvoa lihalta ja vereltä (Gal. 1:16) eikä mennyt Jerusalemiin tapaamaan apostoleja vaan alkoi heti saarnata evankeliumia Kristuksesta kohdattuaan Jeesuksen ja tultuaan kääntymykseen. Koska paavilaiset opettivat — ja edelleen opettavat — paavin olevan apostoli Pietarin seuraaja, joka on ylitse kaikkien muiden ja jolta kaikkien tulee ottaa oppi, Luther sai tästä kohdasta syyn sanoa, että hän ja hänen puolellaan olevat voivat kerskata Paavalin esikuvaa seuraten, etteivät he ole saaneet oppia paavilta vaan yksin Jumalalta eikä heidän tarvitsekaan saada sitä paavilta. Sitten hän lisäsi saaneensa paavilta kasteen, pyhän Raamatun ja ulkoiset tunnustukset, joista hän ei halveksinut yhtään vaan piti niitä suuressa arvossa. Jos hän olisi halveksinut lapsikastetta, olisi hän samoin halveksinut mm. pyhää Raamattua, jonka senkin hän sanoi saaneensa paavilta. Kirjoituksessaan Uudestikastamisesta Luther sanoo: "Me nimittäin tunnustamme, että paavikunnassa on oikea pyhä Raamattu, oikea kaste, oikea alttarin sakramentti, oikeat syntien anteeksiantamisen avaimet, oikea saarnavirka, oikea katekismus, johon kuuluvat Isä meidän -rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus." Ei hän väheksy kastetta tuossakaan kirjoituksessaan vaan sanoo sen olevan oikea kristillinen aarre siinä missä Raamattu, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyäkin. Luther oli voimakas uudestikastajien vastustaja.

[muokkaa] Metodismin kaste

Metodistikirkossa on käytössä lapsikaste. Kaste on uudestisyntymisen merkki, joka erottaa kristityn kastamattomasta. Kaste ei kuitenkaan yksin riitä pelastukseen, vaan kirkko korostaa persoonallisesti koetun uudelleen syntymisen merkitystä ja sitä seuraavaa pyhityselämää. Metodistit sanoutuvat irti katolisesta transsubstantiaatio-opista. [2] [3]

Metodistiseurakunnan kastekäytäntö
Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste on säilytettävä kirkossa.[4]

[muokkaa] Kaste ei-sylivauvoja kastavissa seurakunnissa ja suunnissa

Konstantinuksen kaste. Rafaelin oppilaiden maalaus (1520–1524).
Konstantinuksen kaste. Rafaelin oppilaiden maalaus (1520–1524).
Miehet odottavat kastetta Jordanjoen varrella lähellä Genesaretinjärveä Israelissa.
Miehet odottavat kastetta Jordanjoen varrella lähellä Genesaretinjärveä Israelissa.
Aikalainen kaste Pohjois Amerikan kirkossa.
Aikalainen kaste Pohjois Amerikan kirkossa.
Upotuskaste altaassa.
Upotuskaste altaassa.
Jeesus kasteella, 1916 James Tissot.
Jeesus kasteella, 1916 James Tissot.

[muokkaa] Konstantinus Suuren aika

Keisari Konstantinus Suuren aikana oli tapana kastaa kristittyjä vasta hyvin vanhana, koska ajateltiin, että kasteessa sovitettiin vain sitä edeltäneet synnit. Konstantinus itse, antoi kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan.

[muokkaa] Reformaation aika

1500-luvun reformaatiossa syntyi luterilaisten ja anglikaanisten kirkkokuntien lisäksi myös anabaptistit, joiden mukaan kaste oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun tai omasta pyynnöstä. Anabaptistien käsityksen mukaan usko oli ihmisen tietoinen tahdon ratkaisu myös. Tämän vuoksi he pitivät mahdottomana, että sylivauva uskoisi. He siis eivät tulkinneet Jeesuksen sanoja "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Luuk. 18:17)" luterilaisten lailla, jotka katsoivat tämän todistavan sylivauvan uskosta. Anabaptistit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kastamaan vain uskovia ihmisiä uudelleen, mistä nimitys uudestikastajat. Uudestikastajat perustavat kasteen uskolle "Se joka uskoo ja kastetaan pelastuu" kun taas luterilaiset uskon kasteelle. Osa on käynyt useammalla kasteella elämänsä aikan, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tai kastettu oikealla tavalla ensimmäisessä kasteessaan. Luther nimitti uudestikastajia perkeleiksi, sillä Jumalan teko ei ollut heille yhtään mitään, ellei ihminen usko. Toisaalta uudesti kastettu voi kysyä: Opettiko Luther kastamaan sylivauvoja? Uudestikastajat eivät harjoittaneet Lutherin mielestä uskoa heille ensimmäisessä kasteessaan tulleeseen Jumalan sanaan vaan korvasivat uskon uudestikastamisella, josta oli tullut heille pelkkä tyhjä muotomeno, rituaali ilman uskoa Jumalan sanoihin, itsevalittu jumalanpalvelus. Lutherin mielestä uudestikastajat puhuivat uskosta mutta oikeasti eivät välittäneet siitä vaan luottivat ainoastaan tekoihin.lähde? Hän kannatti uudelleenuskomista, ei uudelleenkastamista, jos joku oli ottanut kasteen epäuskossa vastaan.lähde?

[muokkaa] Nykyaika

Ei-sylivauvoja kastavia seurakuntia ja suuntia ovat mm. helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit, adventistit, Jehovan todistajat ja mormonit. Kaste toimitetaan upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa tai virtaavassa vedessä. Kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu ja elävässä uskossa.

Kaste sana itsessää on ollut peruste upotuskasteelle: upottaa, painaa veden sisään, pestä, kastaa. Upotuskastekäytäntöä monesti perustellaan myös Raamatusta ilmenevillä seikoilla, kuten Nooan arkki(1. Piet. 3), Mooseksen aikana tapahtunut Punaisen meren ylitys(Hepr. 11:29 ja 2. Moos. 14:28,29), UT:n veteen astuminen ja sieltä nouseminen, UT:n kaste paikassa koska sielllä oli paljon vettä(Joh. 3:23) jne. Käytännössä kaste merkitsee yleensä kastettavan seurakuntaan liittymistä, Jumalan tekoa, uskon julkista tunnustamista ja kuuliaisuudentekoa. Kaste tapahtuu usein pohjautuen omaan pyyntöön ottaa kaste. Kastetta ei tarvitse suorittaa uudelleen, kun seurakuntayhteyttä vaihtuu esim. muuton yhteydessä.

Adventtikirkon kastekäytäntö
Adventtikirkkoon liitytään uskovien kasteen kautta. Kaste suoritetaan raamatun esimerkkiä seuraten upottamalla. Kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste on ihmiselämän tärkein hetki koska silloin yksilö vihkiytyy Kristuksen kanssa. Ihminen antaa itsensä ja elämänsä Jumalalle. Kaste on ulkoinen symboli siitä, mitä ihmisen sisällä on tapahtunut. Raamatun kielikuvien mukaan "vanha ihminen" haudataan kasteveteen ja kun ihminen nostetaan vedestä hän on "uusi ihminen". Synnit on pesty pois, anteeksianto on tapahtunut, entinen elämä on haudattu ja yksilö aloittaa uuden elämän yhdessä Jeesuksen kanssa. Useimmissa adventtikirkoissa on kasteallas, jossa veden lämpötila voidaan säätää miellyttäväksi. Kaste voidaan toimittaa kesällä myös järvessä. Kastettaville ei ole asetettu ikärajaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö tunnustaa uskonsa Jeesukseen henkilökohtaisesti ja on saanut kasteopetusta ja ymmärtää omalla ikätasollaan uskon ja kasteen merkityksen. Kastejuhla on yksi seurakunnan tärkeimpiä tilaisuuksia. [5]
Baptismin kastekäytäntö
  • Kaste suoritetaan veteen upottamalla Uuden Testamentin esimerkin mukaisesti.(Room. luku 6)
  • Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan.
  • Raamatussa ei mainita perisyntiä, jonka tähden lapset pitäisi kastaa. Lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan.
  • Vauvoja ei kasteta, vaan usein pidetään nimenantotilaisuus ja lasten puolesta rukoillaan ja siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti.
  • Mitään ikärajaa ei kasteelle ole seurakunnissa annettu, paitsi että sen tulee aina tapahtua omasta pyynnöstä. [6]
Helluntaiherätyksen kastekäytäntö
Uudestisyntymiseen kuuluu erottamattomasti kaste. Kun ihminen on saanut lahjaksi vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, hänen tulee saada kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste kuvaa Kristukseen uskovan liittymistä Jeesuksen kuolemaan, jossa vanha minämme tai vanha Aatami haudataan ja uskovan pukeutumista Kristukseen. Raamattu kuvaa kastetta hautaamisena, ja kaste tapahtuukin upottamalla kastettava kokonaan veteen tuon esikuvan mukaan. Sana myös tarkoittaa alkukielessä upottamista. Kasteessa uskova liitetään paikalliseen seurakuntaan. Helluntailaisten mukaan kaste ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan Pyhän Hengen välityksellä synnyttämä kuuliaisuuden osoitus eli Jumalalähtöinen teko. [7]
Vapaakirkon kastekäytäntö
Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste toimitetaan uskoville veteen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumala todistaa kasteessa Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on mahdollinen Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman takia. Kasteessa uskova tulee puetuksi Kristukseen. Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi. Ihmisen usko ei ole kasteen peruste, vaikka kaste suoritetaankin vain uskoville. Kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön, jonka lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. Ilman ihmisen henkilökohtaista uskoa ei kasteella katsota olevan merkitystä eikä se pelkkänä suorituksena voi pelastaa ihmistä. Kaste on rajana maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Sen asema on merkittävä juuri tästä syystä. Uskovalle ja seurakunnalle kaste on ilon ja voiton juhla, koska se todistaa sovituksen voimasta. [8]

[muokkaa] Teologia

[muokkaa] Vedestä ja Hengestä

Joissakin suunnissa pidetään selvänä, että Raamatun mukaan Johannes kastoi vedellä ja Jeesus Pyhällä Hengellä, ja että kristitty tarvitsee näitä molempia uskontiellään.

Kasteesta baptistisaarnaaja David Pawson opettaa kirjassaan The Normal Christian Birth seuraavasti: "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." [9] Tämä voidaan ymmärtää kolmella erilaisella tavalla Pawsonin mukaan:[10] [11]

  1. Two births, one physical and one spiritual; Kaksi syntymää, yksi ruummiillinen ja yksi hengellinen;
  2. One birth, purely spiritual; Yksi syntymä, puhtaasti hengellinen;
  3. One birth, with both physical and spiritual aspects. Yksi syntymä, jossa molemmissa ruumiillinen ja henkinen muoto.

[muokkaa] Johanneksen kaste

Helluntaiherätyksen suunnissa vaikuttanut Seppo Paldaniuksen mukaan Raamatussa Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla - ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin Paldanius toteaa. Hänen mielestään on hyvä muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.[12]

[muokkaa] Kristillinen kaste

Paldaniuksen mukaan Kristuksen työ on kristillisen kas­teen todellinen perusta, ja kasteen tulee tapahtua, sisältönsä mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen (Ap. t. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Juhani Kuosmanen vertaa Raamatun opetuksia –kirjassaan Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta (Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5). Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.

Paldanius näkee, että kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (Mark. 16:15,16). Kris­tillinen kaste on kaste asettajansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista (Kol. 2:12). Paldanius pitää oleellisena myös, että kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntientunnustaminen. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. (Ap. t. 2:38a) kuten edelsi Johanneksen kasteessakin. On huomattava, että Johanneksen kaste (ja juutalaisten pro­selyyttikaste) vetivät vielä selvän raja-aidan juutalaisten ja pakanoiden välille mutta Herra asettikin kristillisen kasteen kos­kemaan kaikkia ihmisiä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin. Aikaisempiin kasteisiin, siis myös Johanneksen kasteeseen verrat­tuna uutta on myös se, että kristilliseen kasteeseen liittyy lupaus Pyhän Hengen lahjasta. Edellä oleva raamatunjae jatkuu: ”- - -. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38b).

Paldanius katsoo, että Raamatun mukaan jo apostolisena aikana järjestys oli selvä: julistus, usko, kaste ja että tämä on raamatullinen järjestys ja ainoa oikea tapa kastaa sellaisia, jotka ovat tulleet henkilö­kohtaisesti uskoon. Kaste vahvistaa uskoa, mutta ei korvaa sitä Paldanius toteaa. Henkilökohtainen usko Kristukseen on aina kas­teen edellytys. Tämän osoittaa jo aiemmin mainittu Ap. t. 2:38. Tämä raamatullinen järjestys ilmenee Paldaniuksen mukaan myös: Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Ap. t. 8:12,36) kohdassa. Lue lisäksi esim. Ap. t. 10:43,47, 11:17, 16:14, 16:31, 18:8. [13]

[muokkaa] Luopuminen paholaisesta

Vanhaan katoliseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luopuminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kasteen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna 1886. Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin paholaisen häätäminen eli eksorkismi.

[muokkaa] Viitteet

  1. Kirkon väestötilastot
  2. Metodistikirkon uskonkappaleet.
  3. http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=24
  4. Helsingin metodistiseurakunta
  5. http://www.adventtikirkko.fi/toiminta/srkela.html Suomen Adventtikirkko -> Seurakuntaelämä -> Kaste
  6. http://www.baptisti.fi/index.php?sivu=Baptismi&kohta=Kaste Suomen Baptismi yhdyskunta
  7. http://www.suol.fi/raamattunet/hellhera.html#oppi
  8. http://www.svk.fi/?sid=256 Suomen Vapaakirkko
  9. Johanneksen evankeliumi 3:5
  10. Biblical Baptism Water, 1994, Ian R. Wylie, The University of Dundee, UK
  11. The Normal Christian Birth, Hodder & Stoughton, 1989, luku 10, s. 109-113
  12. http://www.netmission.fi/index.php?id=571
  13. http://www.netmission.fi/index.php?id=571

[muokkaa] Aiheesta muualla

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

©2017 hanaa...132 - suntuubi.com