Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Goljatin jäljillä

 

Palatkaamme muutamia vuosituhansia ajassa taaksepäin, niin löydämme Israelin vastustajan Goljatin. Raamattu kertoo hänestä tarkemmin 1. Sam. 17. luvussa. Tarkastelkaamme hieman tämän jättiläisen ja tämänpäivän Goljatin yhtäläisyyksiä.

Goljat oli syntyjään filistealainen. Hän oli filistealaisten joukossa silloin, kun he kokosivat joukkonsa sotaan Israelia vastaan. Toiseksi: hän käytti kilvenkantajaa, joka antoi suojan mahdollisen taistelun alkaessa. Kolmanneksi: hän syytti Israelia sanomalla: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintamaan?" Neljänneksi: hän piti huolen tiedottamisesta kertomalla kuka hän on: "Minä olen filistealainen." Viidenneksi: hän kiroili ja vannoi jumaliensakautta sekä oli syvästi uskonnollinen. Kuudenneksi: hän oli varustautunut tehokkaimmalla senaikaisella varustuksella. Hänestä sanotaan: "...filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia." Olisiko joku voinut tässä tilanteessa tosissaan sanoa ratkaisun löytyvän diplomaattisella tasolla?

Israelilla jäi ainoaksi keinoksi tehdä sotilaallinen ratkaisu. Tuota suurta ylivoimaa vastaan käytiin taistelu Tammilaaksossa, ja Herra antoi voiton vaatimattoman paimenpojan avulla. Israel oli iskenyt ja sen voideltu kuningas oli voittanut.

Mikä tämä Goljat on tänään? Lähtekäämme sen syntyperästä, filistealainen. Kreikkalainen historioitsija Herodotos (n. 484-424 eKr.) kutsuu Libanonin ja Siinain autiomaan välistä aluetta filistealaiseksi Syyriaksi (palaistine syria). Vaikka israelilaiset olivat lukumäärältään ylivoimaisia filistealaisiin verraten, tuli näistä kuitenkin heille vaarallisia vihollisia lupauksen maata valloitettaessa.

Filistealainen ja palestiinalainen on sama. Ero johtuu vain eri kielien käytöstä. Palestiina ei tarkoita koko luvattua maata, vaan osaa siitä kutsuttiin sillä nimellä.

Filistealaiset tulivat aikoinaan Kaftorista niin kuin Raamattu sanoo: "...sillä Herra on tuhoava filistealaiset, mitä on tähteenä Kaftorin saarelta tulleista" (Jer. 47:4). Nimitys filistealainen tarkoittaa maastamuuttajaa ja jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että filistealaiset kuuluivat Aigeian meren merikansaan. He olivat indoeurooppalaisia, joilla oli monta yhteistä piirrettä kreikkalaisten kanssa. Heistä on maininta Raamatussa jo niin varhaisilta aioilta kuin 1. Moos. 10:14. Kaftorina on pidetty mm. Kreetan saarta ja Vähän-Aasian etelärannikkoa. Siitä käy myös ilmi, että filistealaiset ovat muualta tulleita. Heillä ei ole ollut omistussuhdetta luvattuun maahan.

Kuningas Saulin hallitessa filistealaiset tekivät hyökkäyksen israelilaisia vastaan, mutta Joonatanin sankarityön ansiosta heidät lyötiin. Myöhemmin käytiin vielä monta sotaa israelilaisten ja palestiinalaisten välillä.

Filistea oli viiden kaupunkivaltion muodostama valtioliitto, johon kuuluivat Askelon, Asdod, Ekron, Gassa ja Gat. Filistea tuli alistetuksi Assyrian, Egyptin, Babylonian, Persian, Syyrian ja Rooman vallan alaisuuteen kuten muutkin maat näiden maailmanvaltojen aikana.

Jerusalemin kukistuttua ja erityisesti Bar Kokhban kapinan (132-135) epäonnistuttua juutalaiset eivät enää pitkään aikaan tavoitelleet kansallista vapautta. Roomalaiset olivat saaneet maailman herruuden eikä liioin palestiinalaisilla ollut siihen mitään sanomista.

Goljatista ei enää käytetä nimitystä, mikä sillä oli kuningas Saulin aikana, mutta toimintaperiaatteet ovat yhä samat. Päämääräksi on asetettu Israelin valtion täydellinen tuhoaminen. Löydämme tietysti tästä Goljatista eroavaisuuksiakin edeltäjäänsä nähden, mutta enemmän kuitenkin yhtäläisyyksiä. Karl Grimberg kirjoittaa Kansojen historiassa 2 s. 294: "Goljat on mitä mainioin kuva filistealaisten sotaisista ominaisuuksista. On näet tosiasia, että perintö, jonka tutkimus on voinut varmasti osoittaa filistealaisten muille kansoille jättäneen, on sotainen aseistus. " Silloin he olivat kunniallisempia, sillä he eivät käyttäneet palkkasotureita kuten nyt, mutta hyökkäys- ja valloitussota oli heidän elämänhalunsa luonnollinen ilmaus.

Mitä kätkeytyy kirjaimien PLO taakse? Se on lyhennelmä sanoista: Palestine Liberation Organization, mikä tarkoittaa Palestiinan vapautusjärjestöä. Perustuskirjassaan se käyttää nimeä The Palestian National Covenant, joka on Palestiinan kansallinen liitto.

Tämä Goljat ei tietenkään voimasuhteiltaan vastaa samaa kuin Goljat Daavidia vastaan. PLO on itsessään mitättömän pieni Israelin mahdin rinnalla. Nähdäksemme oikeat voimasuhteet meidän on luotava silmäys Goljatin ideologiaan, sen synnyttämään antisemitismiin ja mahtaviin liittolaisiin. Näitä liittolaisia löytyy kymmenmiljoonaisista kansoista ja näiden rinnalla Israel on yksinään kuin paimenpoika jättiläisen rinnalla. Ottaen tämän huomioon näemme, että Israelilla on voimakas vastustaja.

Antakaamme Goljatin esitellä itsensä perustuskirjansa esittelyllä. Ehkä se antaa lukijalle jonkinlaista käsitystä Israelin tämän päivän voimakkaasta vihollisesta.

 

Palestiinan kansallinen sopimuskirja

Sopimuksen artiklat

1. Palestiina on Palestiinan arabien kotimaa. Se on erottamaton osa arabien kotimaata, ja palestiinalaiset erottamaton osa arabikansaa.

2. Palestiina on jakamaton alueellinen yksikkö niine rajoineen, jotka sillä oli brittiläisen mandaatin aikana.

3. Palestiinan kansalla on laillinen oikeus kotimaahansa sekä oikeus päättää kohtalostaan maansa vapauttamisen jälkeen omien toiveittensa ja kokonaan oman tahtonsa mukaan.

4. Palestiinalainen identiteetti on aito, oleellinen ja periytyvä ominaisuus; se siirtyy vanhemmilta lapsille. Sionistimiehitys ja Palestiinan arabikansan hajotus, mikä seurasi heitä suurten onnettomuuksien jälkeen, ei ole kadottanut heidän palestiinalaista identiteettiään eikä heidän palestiinalaisyhteisön jäsenyyttään, eikä ole mitätöinyt niitä.

5. Palestiinalaiset ovat arabikansalaisia, jotka vuoteen 1947 asti pysyvästi asuivat Palesiinassa, riippumatta siitä, häädettiinkö heidät sitten vai jäivätkö he sinne. Jokainen sen jälkeen Palestiinassa tai sen ulkopuolella palestiinalaisesta isästä syntynyt on myös palestiinalainen.

6. Juutalaiset, jotka olivat pysyvästi asuneet Palestiinassa sionistien maahantunkeutumisen alkuun asti, katsotaan palestiinalaisiksi.

7. Palestiinalaisen yhteisön olemassaolo ja sen aineelliset, hengelliset ja historialliset yhtymäkohdat Palestiinaan ovat kiistämättömiä tosiasioita. On kansallinen velvollisuus kasvattaa palestiinalaisyksiköt arabivallankumouksen hengessä. Kaikki tiedotus- ja opetuskeinot tulee käyttää perehdyttämään palestiinalainen maahansa mahdollisimman syvällisesti sekä henkisesti että aineellisesti. Hänen täytyy olla valmis aseelliseen taisteluun sekä uhraamaan hyvinvointinsa ja elämänsä voittaakseen kotimaansa takaisin ja vapauttaakseen sen.

8. Tämä historian kausi, jota Palestiinan kansa elää, on kansallisen kamppailun kausi Palestiinan vapauttamiseksi. Näin ollen Palestiinan kansallisten voimien keskinäiset ristiriidat ovat toisarvoisia ja ne pitäisi lopettaa perusristiriitojen vuoksi, jotka vallitsevat toisella puolen sionismin ja imperialismin ja toisella puolen Palestiinan arabikansan välillä. Tällä perusteella muodostavat palestiinalaisjoukot, riippumatta siitä, asuvatko he kansallisessa kotimaassa vai diasporassa, - sekä organisaatiot että yksiköt - yhden kansallisen rintaman, joka työskentelee Palestiinan takaisin voittamiseksi aseellisen taistelun avulla.

9. Aseellinen taistelu on ainoa tapa vapauttaa Palestiina. Täten se on kokonaisvaltainen strategia eikä vain taktinen vaihe. Palestiinan arabit pitävät kiinni ehdottomasta päättäväisyydestä ja horjumattomasta lujuudesta jatkaa aseistettua taisteluaan ja työtään aseistetun kansanvallankumouksen hyväksi vapauttaakseen maansa ja palatakseen sinne. He vaativat myös oikeutta elää normaalia elämää Palestiinassa sekä oikeutta itsehallintoon ja loukkaamattomuuteen.

10. Kommandotoiminta muodostaa palestiinalaisten vapaussodan ytimen. Tämä edellyttää sen porrastamista ja kokonaisvaltaisuutta ja kaikkien Palestiinan kansallisten ja kasvatuksellisten ponnistelujen liikkeellepanoa ja organisoimista ja niiden osallistumista aseistettuun Palestiinan vallankumoukseen. Se edellyttää myös kansallisen kamppailun yhdistämistä eri palestiinalaisjoukoissa ja myös Palestiinan kansan ja arabijoukkojen välillä, jotta varmistettaisiin vallankumouksen jatkuvuus, asteittaisuus ja voitto.

11. Palestiinalaisilla on kolme mottoa: kansallinen yhtenäisyys, kansallinen liikekannallepano ja vapauttaminen.

12. Palestiinan kansa uskoo arabien yhtenäisyyteen. Voidakseen omalta osaltaan edesauttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa heidän pitää kuitenkin kamppailunsa tässä vaiheessa suojella palestiinalaista identiteettiään sekä kehittää tuon identiteetin tiedostamista ja vastustaa kaikkia suunnitelmia, jotka voivat hajottaa tai heikentää sitä.

13. Arabien yhtenäisyys ja Palestiinan vapautus ovat toisiaan täydentäviä tavoitteita, joista toisen saavuttaminen helpottaa toisen saavuttamista. Täten arabien yhtenäisyys johtaa Palestiinan vapauttamiseen ja Palestiinan vapauttaminen johtaa arabien yhtenäisyyteen. Toisen tavoitteen hyväksi tehty työ kulkee rinnakkain toisen eteen tehdyn työn kanssa.

14. Arabikansan kohtalo ja arabien olemassaolo tosin sinänsä riippuu Palestiinan tapauksen kohtalosta. Keskinäisestä riippuvuudesta syntyy arabikansan pyrkimys ja kamppailu Palestiinan vapauttamiseksi. Palestiinan kansalla on kärkijoukkorooli tämän pyhän kansallisen tavoitteen toteuttamisessa.

15. Arabien näkökulmasta Palestiinan vapauttaminen on kansallinen velvollisuus ja se pyrkii torjumaan sionisti - ja imperialistihyökkäykset arabikotimaahan ja tähtää sionismin poistamiseen Palestiinasta. Ehdoton vastuu tästä on arabeilla - kansoilla ja hallituksilla, Palestiinan arabikansan toimiessa kärkijoukkona. Siispä arabien tulee panna liikkeelle kaikki sotilaalliset, inhimilliset, moraaliset ja henkiset voimavaransa ottaakseen aktiivisesti osaa Palestiinan vapauttamiseen palestiinalaisten kanssa. Sen tulee varsinkin aseistetussa Palestiinan vallankumouksessa tarjota ja varustaa palestiinalaisille kaikki mahdollinen apu ja aineellinen ja inhimillinen tuki sekä pitää saatavilla kaikki keinot ja mahdollisuudet, joiden avulla palestiinalaiset voivat jatkaa pääosaansa aseellisessa vallankumouksessa, kunnes he vapauttavat kotimaansa.

16. Palestiinan vapauttaminen hengellisestä näkökulmasta katsottuna antaa Pyhälle maalle turvallisen ja rauhallisen ilmapiirin, mikä vuorostaan suojelee maan uskonnollisia pyhäkköjä ja takaa jumalanpalveluksen vapauden ja pääsyn kaikkiin paikkoihin rotuun, väriin, kieleen tai uskontoon katsomatta. Siispä Palestiinan kansa toivoo koko maailman hengellisiltä voimilta tukea.

17. Palestiinan vapauttaminen inhimillisestä näkökulmasta palauttaa palestiinalaiselle yksilölle hänen ihmisarvonsa, ylpeytensä ja vapautensa. Siispä Palestiinan arabikansa toivoo tukea kaikilta, jotka uskovat ihmisarvoon ja ihmisen vapauteen tässä maailmassa.

18. Palestiinan vapauttaminen kansainvälisestä näkökulmasta on puolustustoimenpide, jonka itsepuolustuksen tarve tekee välttämättömäksi. Siispä Palestiinan kansa, joka haluaa ystävyyttä kansojen välille, toivoo kaikilta vapautta, oikeutta ja rauhaa rakastaviita valtioilta tukea voidakseen palauttaa lailliset oikeutensa Palestiinaan, rauhan ja turvallisuuden maahan, ja kansalle kansallisen itsehallinnon ja vapauden.

19. Palestiinan jakaminen v. 1947 ja Israelin valtion perustaminen ovat täysin laittomia tekoja riippumatta ajan kulumisesta, koska ne olivat palestiinalaisten tahdon vastaisia ja heidän luonnollisten oikeuksiensa vastaisia eivätkä yhtenäisiä YK:n perustuskirjan periaatteiden kanssa, varsinkin itsemääräämisoikeus.

20. Balfourin julistus, Palestiinan mandaatti ja kaikki, mitä niille on perustettu, mitätöidään. Vaatimukset, jotka on perustettu juutalaisten historiallisille tai uskonnollisille siteille Palestiinaan, ovat paikkansa pitämättömiä historian faktojen sekä valtionmuodostuksen käsityksen kanssa. Juutalaisuus uskontona ei ole riippumaton kansallisuus. Juutalaiset eivät myöskään muodosta yhtä kansakuntaa, jolla on oma identiteettinsä, vaan he ovat niiden valtioiden kansalaisia, joihin he kuuluvat.

21. Arabipalestiinalaiset ilmaisten itsensä aseistetulla Palestiinan vallankumouksella vastustavat kaikkia ratkaisuja, jotka ovat Palestiinan täydellisen vapauttamisen korvikkeita sekä vastustavat kaikkia suunnitelmia, jotka tähtäävät palestiinalaisten ongelman hajottamiseen tai sen kansainvälistämiseen.

22. Sionismi on poliittinen liike, joka organisaatiollisesti on yhteydessä kansainväliseen imperialismiin ja joka on vihamielinen kaikkea vapauttamistoimintaa ja kaikkia maailman edistyksellisiä liikkeitä kohtaan. Se on rasistinen ja fanaattinen luonteeltaan, aggressiivinen, ekspansionistinen ja kolonialistinen tavoitteiltaan ja fasistinen menettelytavoiltaan. Israel on sionistisen liikkeen työkalu, ja imperialismin maantieteellinen tukikohta strategisesti juuri arabien kotimaan keskellä, jossa se voi vastustaa arabikansan toiveita vapautuksesta, yhtenäisyydestä ja edistyksestä. Israel on jatkuva uhka rauhalle Lähi-idässä ja koko maailmassa. Koska Palestiinan vapauttaminen tuhoaa sionismin ja imperialismin läsnäolon ja edesauttaa rauhan syntymistä Lähi-idässä, Palestiinan kansa toivoo tukea kaikilta edistyksellisiltä ja rauhanomaisilta voimilta pyytäen kaikkia huolimatta niiden yhteyksistä tai uskomuksista tarjoamaan Palestiinan kansalle kaikkea apua ja tukea heidän oikeutetussa taistelussaan kotimaansa vapauttamiseksi.

23. Turvallisuuden ja rauhan vaateet, kuten myös oikeuksien ja oikeudenmukaisuuden vaateet edellyttävät, että kaikki valtiot pitävät sionismia laittomana liikkeenä, julistavat sen olemassaolon laittomaksi ja kieltävät sitä toimimasta voidakseen säilyttää ystävälliset suhteet kansojen välillä ja suojellakseen kansalaisten uskollisuutta kotimailleen.

24. Palestiinan kansa uskoo oikeuteen, vapauteen, loukkaamattomuuteen, itsehallintoon, ihmisarvoon ja siihen, että kaikilla kansoilla on oikeus näihin asioihin.

25. Tämän perustuskirjan tavoitteiden ja periaatteiden toteuttamiseksi PLO suorittaa osansa Palestiinan vapautuksessa organisaationsa perustuslain mukaisesti.

26. PLO, Palestiinan vallankumouksellisten voimien edustaja, on vastuussa palestiinalaisesta arabikansanliikkeestä - sen taistellessa saadakseen takaisin kotimaansa, vapauttaakseen sen, palatakseen sinne ja hallitakseen sitä - kaikilla sotilaallisilla, poliittisilla ja taloudellisilla osa-alueilla sekä myös kaikessa, mitä Palestiinan tapaus vaatii arabien keskeisillä ja kansainvälisillä tasoilla.

27. PLO on yhteistyössä kaikkien arabivaltioiden kanssa, kunkin kanssa sen mahdollisuuksien mukaan omaksuen puolueettoman politiikan niiden joukossa vapaussodan vaatimusten valossa; ja tällä perustalla se ei tule puuttumaan minkään arabivaltion sisäisiin asioihin.

28. Palestiinan arabikansa pitää kiinni kansallisen vallankumouksensa aitoudesta ja riippumattomuudesta ja vastustaa kaikkia asioihin puuttumisen, holhouksen ja alistamisen muotoja.

29. Palestiinan kansalla on alkuperäinen, aito ja laillinen oikeus vapauttaa ja jälleenrakentaa kotimaansa. Palestiinan kansa valitsee asenteensa kaikkia valtioita ja voimia kohtaan sen perusteella, miten nämä suhtautuvat Palestiinan kysymykseen ja missä määrin ne tarjoavat tukea Palestiinan vallankumoukselle Palestiinan kansan tavoitteiden täyttämiseksi.

30. Sotilaat ja vapaustaisteluun aseistautuneet muodostavat sen kansanarmeijan ytimen, joka tulee olemaan Palestiinan arabien voittoja puolustava voima.

31. Organisaatiolla on lippu, uskollisuusvala ja kansallislaulu Kaikesta tästä päätetään erityissäännön mukaisesti.

32. Säännöt, jotka tunnetaan PLO:n perustuslakina, liitetään tähän perustuskirjaan. Niiden mukaan perustetaan organisaatio, sen elimet ja laitokset; niissä määritellään edellämainittujen oikeus - ja velvollisuusvaatimukset perustuskirjan alaisena.

33. Tämä perustuskirja ei ole muutettavissa paitsi (äänestämällä PLO:n kansallisen kongressin 2/3 enemmistöllä erikoisistunnossa, joka on kokoonkutsuttu tätä tarkoitusta varten.

 

Katsomme PLO:ta Israelin tiedotuskeskuksen silmin. Jälleen löydämme Goljatille ominaisia piirteitä, vaikkakaan ei sen syntymäajasta, vaan sen käyttäytymisestä ja tavoitteista.

PLO on perustettu 1964 pidetyn arabihuippukokouksen päätöksellä välineeksi voiton saamiseen arabien sodassa Israelia vastaan. Siitä saakka se on ollut arabihallituksen rahoittama ja ylläpitämä. PLO palvelee katto-organisaationa kahdeksan terroristiryhmittymän hyväksi - kukin oman arabimaansa ja sen oman, erillään olevan ideologian mukaan. Kuitenkin kaikki ovat yhdistyneet sitoutuessaan PLO:n perustuskirjana tunnettuun Palestiinan kansalliseen liittoon. Asiakirja ilmoittaa, että Palestiina on jakamaton alueellinen yksikkö niine rajoineen, jotka sillä oli brittiläisen mandaatin aikana, ja ainoa keino sen vapauttamiseksi on aseellinen taistelu.

Helmikuussa 1969 Jasser Arafat, PLO:n suurimman puolueen päällikkö, otti valvontaansa koko organisaation. Siitä lähtien PLO on suorittanut noin 8000 terroritekoa, useimmat niistä Israelin siviilikohteisiin. Näissä hyökkäyksissä on kuollut yli 650 israelilaista ja tuhansia on haavoittunut. Maailman terroristijärjestöjen joukossa PLO on ainoa, joka on ilmoittanut päämääräkseen itsenäisen valtion tuhoamisen. Sillä on toimistoja ja yhteyksiä kautta maailman ja se on myös kansainvälisen terrorismin keskus.

PLO:n tavallisessa puhekielessä "Palestiinan vapautus" merkitsee Israelin tuhoamista. Tästä asiasta on todisteita mm. Jasser Arafatin haastattelussa, jonka hän antoi Caracasissa 11. helmikuuta 1980: "Rauha merkitsee meille Israelin tuhoa. Me olemme valmistamassa sotaa, joka on "kaikki - pois sota". Sotaa, joka on sukupolven viimeinen. Tammikuusta 1965 lähtien, kun Fatah syntyi, me olemme tulleet vaarallisemmiksi vihollisiksi Israelille kuin mitä sillä on koskaan ollut."

PLO:n huomattavat voimavarat ja kasvava poliittinen asema tekivät sen taitavimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi terroristijärjestöksi maailmassa. Se ei palvellut ainoastaan jotakin terroristijärjestöä viime vuosikymmenen aikana kuin esikuvana muille mullistaville liikkeille, vaan siitä tuli keskeinen tekijä kansainvälisessä terroriverkostossa. Lukuisia aineksia kuului tähän verkostoon. Siihen kuului jäseniä äärivasemmistopuolueista kuten Punainen Prikaati ja Japanin Punainen Armeija aina oikeistosiiven uusfasisti- ja uusnatsijärjestöihin. Satoja ulkomaan kansalaisia löytyi PLO:n joukoista Israelin armeijan pidättäessä epäilyttäviä henkilöitä "Rauha Galileaan" operaation aikana.

Vuosina 1980 ja 1981 toimittaja Barbara Newman ja kirjeenvaihtaja Geraldo Rivera USA:n televisio-ohjelmasta "ABC News" käyttivät kahdeksan kuukautta ohjelman tekemiseen PLO:sta. Useat terroristit puhuivat avoimesti koulutuksestaan Neuvostoliitossa ja halustaan tuhota Israel, vieläpä jos mahdollista tappaa jokainen juutalainen. Rivera haastatteli erästä terroristia, joka oli suunnitellut jääkaappipommin räjäytyksen Siionin aukiolla Jerusalemissa jossa 15 ohikulkijaa sai surmansa ja 87 haavoittui.

Seuraavaksi osa Riveran ja terroristin keskustelua:

- Niin, te tapoit te israelilaisia?
- Kyllä, koska he ottivat minun maani.
- Naisia ja lapsiakin?
- Naisia ja lapsiakin, minä en välitä siitä.
- Olivatko israelilaiset naiset ja lapset teidän vihollisianne?
- Jokainen, joka asuu minun kodissani, on minun viholliseni.
- Siksikö te tapatte heitä?
- Kyllä.
- Entä lapset?
- Heitäkin. Nämä lapset tulevat sotilaiksi 15:n ikävuotensa jälkeen. Israel tekee heistä niitä. Onko oikein vai väärin.
- Niin, oletteko ylpeitä siitä, että tapatte näitä ihmisiä?
- Kyllä, aivan varmasti.
- Onko teidän omatuntonne puhdas?
- Kyllä, tämä on minun asiani.

Huhtikuun seitsemännen päivän varhaisina tunteina vuonna 1980 useita pieniä israelilaisia lapsia, ikä noin kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen, oli nukkumassa Misgav Am kibbutsin lastenhuoneessa. Kibbutsi ei ole kaukana Israelin pohjoiselta rajalta. Viisi terroristia arabivapautuksen rintamasta tuli YK:n rauhanturvaajien valvoman alueen läpi ja otti lapset panttivangeiksi talossa. He vaativat, että heidän 50 syylliseksi tuomittua toveriaan olisi päästettävä vapaiksi Israelin vankiloista tai lapset tapettaisiin.

Useita neuvotteluja oli yritetty käydä terroristien kanssa. Samaa yritti 35-vuotias kibbutsin sihteeri, Sami Shani, jonka terroristit ampuivat. He ampuivat myös 2 1/2-vuotiaan Eyal Gluskan. Juuri ennen terroristien asettaman määräajan loppumista Israelin sotilaat valtasivat rynnäköllä rakennuksen ja tappoivat terroristit. Lisäksi neljä lasta haavoittui tässä taistelussa. Oliko Israelin isku oikeutettu? Ainoa keino oli suorittaa aseellinen isku.

PLO:n riveissä myös naiset voivat saavuttaa melko korkean aseman. Eräällä rouva Khalafilla on melko suuri vastuu hänen johtaessaan satatuhatpäistä Palestiinan naisten yleisliiton joukkoa. Hän on mukana monissa PLO:n terveysalan ja kasvatuksen ohjelmissa. Hän ohjaa PLO:n monen miljoonan punnan avustusohjelmia kuolleitten palestiinalaisten perheille sekä Israelin vangitsemien miesten perheille.

Sekä rouva Khalaf että Fathi Arafat, joka on Jasserin veli ja Libanonin Punaisen Puolikuun (kansainvälisen Punaisen Ristin jäsenjärjestö) johtaja, valittavat länsimaalaista tietämättömyyttä PLO:n humanitäärisestä työstä. Lehtimiesten kertoessa heille, ettei heidän harjoittamallaan poliittisella propagandalla tule olemaan vastakaikua, he vain heilauttavat epämääräisesti kättään ja jättävät vastaamatta.

Ihmeteltävää on "sukkuladiplomatia", jota PLO harjoittaa. Sen virallinen tiedonanto näyttää jo lyhyeltä ajalta varsin tiivistä yhteydenpitoa eri maiden hallituksiin ja johtajiin. Seuraavassa ovat päätapahtumat huhtikuun ensimmäisten kahden viikon ajalta 1981:

Arafat osallistuu itsenäisyysjuhliin Bangladeshis-
sa.Farouk Khaddoumi tapaa kardinaali Casrolin Vatikaanissa.
Arafat ottaa vastaan protestanttisen kirkon valtuuskunnan.
Ponnistelut lopettaa Persianlahden sota jatkuvat Teheranissa ja Bagdadissa.
Arafat vierailee Jemenin Arabitasavallassa.
Arafat tapaa saudien kuninkaan.
Farouk Khaddoumi tapaa Tunisian presidentin. PLO vastaanottaa tiedotuksen Neuvostoliiton johtajilta.
Farouk Khaddoumi vihkii Arabi-Maltan ystävyysseuran.
Palestiinalainen kulttuuritapahtuma Turkissa. Bulgarian kommunistipuolueen avustus PLO:lle.

Käsittämätöntä on esimerkiksi se, mitä yhteyttä PLO harjoittaa protestanttisen kirkon kanssa. Yrittääkö protestanttinen kirkko saada PLO:ta lopettamaan terroriteot vai onko PLO:n tarkoitus saada protestanttinen kirkko puolelleen? Jos tässä on kysymys jälkimmäisestä, niin seuraavaksi herää kysymys, milloin protestanttinen kirkko kääntää selkänsä Israelille. Siinä on yksi rukousaihe, ettei niin tapahtuisi. Ainakin PLO:n tärkeimmän perusryhmän FATAH:n varhaisin tukikohta oli Golanilla, nykyisen Merom Ha Golanin kibbutsin alueella. Sieltä se siirtyi kuuden päivän sodan jälkeen Jordaniaan tehdäkseen sieltä hyökkäyksiä Israeliin. Vuonna 1970 kuningas Hussein havaittuaan terroritekojen lisääntyneen Jordaniassa lähetti arabilegioonansa murskaamaan PLO:n. Se oli Musta syyskuu 1970 (Black September 1970). Husseinilla oli muitakin painavia syitä menettelyynsä. Hän koki PLO:n uhkaavan valtaansa eikä hän halunnut olla jakamassa sitä PLO:n kanssa. Tietysti Hussein pyrki myös varjelemaan maatansa joutumasta ulkopuolisten taistelutantereeksi ja Israelin vastaiskujen kohteeksi.

Useita tuhansia kuoli tässä taistelussa ja loput karkotettiin maasta. Tämän jälkeen PLO:n uhka lankesi Libanonin ylle. Koska monille arabivaltioille näytti olevan vastenmielistä antaa turvapaikkaa PLO:lle, kirous tuli Libanonin osalle. Heikoimpana arabivaltiona se oli ikään kuin pakotettu sallimaan PLO:n sotilaallisen tukikohdan perustaminen maaperälleen. Israelin viereisen rajan tuntumasta sen oli helppo tehdä taas hyökkäyksiä Israeliin.

Silloinen Libanonin presidentti Suleiman Franjieh kuvasi tilannetta seuraavasti: "He tulivat meille kuin vieraat. Me annoimme heille kaiken mahdollisen vieraanvaraisuuden... mutta lopulta he muuttuivat raivoisiksi susiksi ja yrittivät tappaa isäntiään tullakseen Libanonin herroiksi... Meidän vieraamme ovat sabotoineet Libanonin täytäntöönpanevan, lakiasäätävän ja oikeudellisen auktoriteetin niin kuin myös sen laillisen armeijan."

YK:n yleisessä kokouksessa 14. lokakuuta 1976 suurlähettiläs Edouard Ghorra protestoi puheessaan, että PLO:n ryhmät olivat kasvaneet armeijoiden virratessa Libanoniin. He muuttivat yleistä lakia ja enimmät, jos eivät kaikkia, turvaleirinsä sotilaskohteiksi rikollisten paetessa Libanonin oikeudesta löytääkseen turvan ja suojelun näissä leireissä. Noista leireistä tuli todellisuudessa palkkasoturien koulutuskeskuksia, jotka muut arabivaltiot olivat rahoittaneet.

Palestiinalaiset ainekset kuuluivat erilaisiin organisaatioihin. Heidän alaansa liittyivät libanonilaisten ja ulkomaalaisten kidnappaukset, vangitsemiset ja kuulustelut kiduttamalla. Toisia heistä on myös tapettu. He harjoittavat monenlaista rikollisuutta Libanonissa. He salakuljettavat tavaroita ja myyvät niitä kaduilla. He menevät niin pitkälle, että vaativat ihmisiltä "suojelurahaa".

PLO:n miehitysvuosien aikana ihmiset Libanonissa ovat muuttuneet hiljaisiksi kostotoimia peläten. Erääseen kylään hyökänneet aseistetut terroristit olivat raahanneet ulos noin sata kyläläistä. Useimmat heistä oli teljetty ja lukittu kylän kirkkoon, jonne oli kantautunut ulkoa kuulunutta ammuntaa. Kaksi päivää myöhemmin kirkosta vapautetut ihmiset olivat löytäneet 65:n sukulaisensa ja tuttavansa ruumiit ulkoa makaamassa kuivuneessa verilammikossa. Isä Nasser sanoi tätä katsellessaan: "Rakastamamme, onneton Libanon on puhetaitoisia täynnä. Sen täytyy kertoa. Maailman täytyy saada tietää tämä."

Kuka sitten varustaa PLO:ta? Arabimaailman työvälineenä PLO on pääasiallisesti koostunut eri arabivaltioiden poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta tuesta. Viime vuosina huomattavat Libyan voimavarat, yhdistettyinä Saudi-Arabian rahoitukseen tekevät PLO:n kykeneväksi kokoamaan nykyaikaisia sotatarvikkeita. Arabimaailman ulkopuolelta tullut tuki on silti ensiarvoisen tärkeää. Sitä ovat antaneet Neuvostoliitto ja monet muut kommunistimaat.

Vuodesta 1970 Neuvostoliitto alkoi solmia yhdyssiteitä PLO:hon varustamalla sitä aseistuksella, koulutuksella ja sen virallisella tunnustamisella. Israelin Libanoniin tekemän sotaretken aikana löytyi monia todisteita avustuksesta, jota PLO oli saanut Neuvostoliitolta ja sen satelliittivaltioilta. Todisteita löytyi myös erilaisista virkaanasettajaisista ja Neuvostoliiton antamista todistuksista.

Avustajia on ollut toisellakin taholla. Eräs laivaustodistus, josta on valokopio, kertoo, kuinka USA on välittänyt ammuslastin myymällä sen Saudi-Arabian kautta PLO:lle. Tunnettua lienee, että PLO:n johtaja Jasser Arafat on usein tavannut mm. Neuvostoliiton presidenttiä, Iranin johtajaa Khomeinia sekä Libyan johtajaa Muammar Kaddafia. Edellisten lisäksi PLO:n rahoitus tapahtuu mm. huumekaupalla, kiristyksillä ja varkauksilla sekä myös länsimaisilla yrityssijoituksilla. Länsi-Saksan radio kertoi 29. 1. 1973 Kaddafin maksaneen Arafatille viiden miljoonan dollarin palkkion Munchenin verilöylyn järjestämisestä, jossa useita israelilaisia urheilijoita sai surmansa.

Tällä jättiläisellä, PLO:lla, on myös ollut tutustumiskierros täällä Pohjolassa. Se on pitänyt tärkeänä saada toimisto Helsinkiin. On sanottu sen olevan vain tiedotustoimiston. Sitähän juuri Goljat haluaakin: julkisuutta informaation avulla. Jo kolmetuhatta vuotta sitten se piti tiedotustilaisuutta sanomalla: "Minä olen filistealainen".

Kun ulkoministeri Väyrynen oli Lähi-idän matkalla 1986, hän luonnehti matkaa onnistuneeksi. Hän oli tyytyväinen, että PLO arvosti Suomen kantaa palestiinalaiskysymyksessä.

Muutama vuosi sitten eräät maamme poliitikot yrittivät saada Jasser Arafatin vierailulle maahamme, mutta mukana oli eräs valveutunut henkilö, joka sai tämän estetyksi.

Jos joku tunnustaa Israelin turvalliset rajat ja samalla vaatii sitä vetäytymään vuonna 1967 vallatuilta alueilta, niin hän on joutunut ristiriitaan todellisuuden ja utopian välillä. Olkoonkin tämä ihminen sitten kuinka arvovaltainen hyvänsä, niin hänen on turha potkia "tutkainta" vastaan. Suuria johtajia on joutunut syrjään siksi, että he ovat nousseet kapinoimaan Israelia vastaan ja menneet varustamaan sen vihollisia taistelussa.

PLO:n edustaja Zehdi Labbib Terezi YK:ssa mainitsi Neuvostoliiton yhteyksistä järjestöönsä. Haastattelu tehtiin Amerikan TV PSB:n ohjelmassa 25. päivänä syyskuuta 1979.

- Mr. Terezi, tässä filmissä olemme juuri nähneet useita palestiinalaisia kuvailemassa avustusta ja koulutusta, jota he ovat saaneet Neuvostoliitossa. Voitteko määritellä Neuvostoliiton avustusta? Voitteko kertoa minulle minkälaista tukea Neuvostoliitto antaa teidän järjestöllenne?
- Niin, Neuvostoliitto ja määrätyt sosialistiset maat antavat meille täydellisen tuen - diplomaattisen, kasvatuksellisen, moraalisen - ja myös avaavat sotilaallisen akatemiansa vapaustaistelijoillemme.
- Voitteko arvailla, kuinka moni teidän väestänne on käynyt läpi sotilaskoulutuksen Neuvostoliitossa?
- Minä en todellakaan tiedä määriä, mutta sen tiedän, että kaikki saatavissa oleva apu on siellä.
- Entä sotilaalliset laitteet, onko tätä tukea annettu suoraan PLO:lle?
- Kyllä. Me olemme saaneet konekivääreitä ja räjähdysaineita.
- Jotkut amerikkalaiset analyytikot esittävät, että paljon laitteita on kuljetettu Lähi-idän alueen valtioiden kautta, miten asia on?
- Me saamme lähetyksemme suoraan PLO:lle.
- Mennäksemme takaisin tähän filmiin, Harder, loikkari (filmissä) ja toiset, puhuvat melko vapaasti avustuksesta, jota ovat saaneet Neuvostoliitosta. Mitä te siihen sanotte?
- Siinä ei ole mitään salaista. Tarkoitan poikiemme menoa Neuvostoliittoon. He menevät sosialistiseen maahan. He menevät kaikkialle koulutuksensa ja kasvatuksensa tähden. Siinä ei ole salattavaa... tämä on aivan avoimesti tehtyä.
- Loikkari puhui Neuvostoliiton antamista säännöistä PLO:lle. Hän sanoi, että Jasser Arafat tapaa Neuvostoliiton suurlähettilään Libanonissa kerran viikossa ja että Palestiinan järjestö ottaa nyt määräyksiä Neuvostoliitolta. Mitä te siihen sanotte?
- He tapaavat toisensa kerran viikossa. Minä ajattelen joskus, että hänen pitäisi tavata hänet kahdesti päivässä.

Tulemme huomaamaan, miten Goljat on aina valmis syyttämään toista osapuolta. Saulin päivinä hän lähti itse sotarintamaan Israelia vastaan tehden israelilaisille kysymyksen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintamaan?"

Milloin ja missä hyvänsä PLO hyökkää tai tekee terroriteon, se löytää aina syyn toisesta. Tämä "toinen" on melkein poikkeuksetta Israel. PLO on saanut propagandallaan aikaan, että kun Lähi-idän tapahtumista kerrotaan, niin niistä kerrotaan aina samalla tyylillä: "Israel iski jälleen." Harvoin saa kuulla tai nähdä, mitä toinen osapuoli teki. Otan tähän pari esimerkkiä: "Israel tuhosi Beirutin urheilustadionin." Miksi? Totuus oli se, että PLO oli koonnut stadionin yhteyteen ammus- ja räjähdevaraston. Israelin lähetettyä matkaan vain yhden ohjuksen stadionia kohti se räjähti ilmaan.

Toinen esimerkki: "Israel ampui ohjuksen libanonilaisen koulun pihaan." Uutisissa kerrottiin tapahtumasta, mutta ei siitä, että PLO:n tukikohta oli kyseisen koulun pihalla. Sieltä oli ensin laukaistu ohjus Israelia kohti, ja Israel lähetti vastapostia sinne, mistä ohjus oli laukaistu. Syytös tuli Goljatilta Israelia vastaan.

Vuosien varrelta on lukuisia tämäntyyppisiä tapauksia, joissa Goljat on ollut syyllinen, mutta se on puolestaan syyttänyt Israelia. Goljat on hyvin uskonnollinen. Allah on Goljatin jumala. Useat PLO:n johtajat osallistuvat päivittäisiin jumalanpalveluksiin. Heillä on rukoushelminauha, eivätkä he niitä häpeä. He käyvät "pyhää sotaa", jossa tuhansittain viattomia ihmisiä kuolee.

Jo vuosia sitten tehdyssä haastattelussa Libyan johtaja Muammar Kaddafi kertoi tavoitteistaan avoimesti. Hän kertoi mm. laittaneensa libyalaisten palkkoihin ns. pyhän sodan veron, joka oli noin 8 %. Sillä oli tarkoitus hankkia sotamateriaalia niin paljon, että sionilaisvaltio pyyhkäistäisiin pois maailman kartalta. Kaddafi, kuten varmasti tiedämme, on PLO:n aktiivinen tukija öljymiljoonineen.

Palestiinalaiset ovat myös kiinnostuneita Jerusalemin pyhistä paikoista ja koettavat olla hyökkäämättä niihin, koska uskovat vielä joskus olevansa niiden hallitsijoina. PLO:n sota Israelia vastaan ei ole yksin poliittista ja strategista, vaan myös uskonnollista, jossa ei kaihdeta keinoja. Myös Israelilla on oma Jumala ja uskonto, joka perustuu Tooraan. Kuitenkin vain Israelia syytetään siitä, että se aina taistelee, vaikka sen pitäisi olla Jumalan omaisuuskansa. Miksi Goljat on välttänyt maailman langettamat tuomiot, vaikka se käy omaa sotaansa uskonnollisuuden varjolla?

Kun Goljat lähti taisteluun Israelia vastaan, niin kilvenkantaja kulki hänen edellään. PLO käyttää kilvenkantajaa taistellessaan Israelia vastaan. Kilvenkantajan tarkoituksena on antaa suoja vihollista vastaan. Siviiliväestön turviin pakeneminen on eräs PLO:n käyttämä suoja. Siviilit ovat monessa tapauksessa olleet tämän järjestön kilvenkantajia. PLO on voinut rauhassa piiloutua tiukan paikan tullen viattomien ihmisten suojaan ja siksi sitä vastaan tehtyjen iskujen yhteydessä kuolee niin paljon siviileitä.

Välillä suoja on toisenlainen. Se voi olla vaikkapa YK. Tästäkin on olemassa todisteita. Mm. operaation "Rauha Galileaan" aikana Arafat poistui Tripolista Libanonista YK:n suojeluksessa. Arabivaltioiden jäädessä alakynteen taistelussa Israelia vastaan, kutsutaan YK paikalle, joka määrää heti tulitauon. YK ei voi estää Goljatia tekemästä hyökkäyksiä Israeliin, mutta sen antama suoja Goljatille on tervetullut Israelin operoidessa Goljatia vastaan.

Tässä valossa ymmärtää paremmin Israelin toisinaan niin kylmäkiskoisen suhtautumisen YK:hon. YK on saanut paljon hyvää aikaan Lähi-idässä turvatessaan sen rauhaa, mutta toisinaan tulee puolueellisuuden tuntu tasa-arvon puuttuessa. Vaikka YK:n sijaintipaikan nimi "pahanneuvon vuori" johtuukin alkukristilliseltä ajalta, jolloin Kaifaan kutsuma kokous oli tällä paikalla, niin sen nimi Israelissa mielellään liitetään YK:n yhteyteen. Ei siitä niinkään puhuta kunnioittavasti, vaan mieluummin juuri pahanneuvon vuorena.

Toukokuussa 1974 Arafat etsi suojaa Vatikaanista paavin viitan liepeistä, mutta se ei saanut. Myöhemmin maaliskuun 18. päivänä 1981 Vatikaani otti vastaan PLO:n poliittisen osaston päällikön Farouk Khaddoumin. Khaddoumi, jonka peitenimi on Abu Luft, on saanut ystävän tukea hovista Kreikan arkkipiispa Hilarion Capuccilta. Capucci oli ollut aseiden salakuljettaja ja jäänyt kiinni kuljettaessaan aseita terroriryhmille Länsirannalla 1974. Hänelle langetettiin 12 vuoden vankeustuomio hänen liiketoimistaan.

Vuonna 1987 sama Farouk Khaddoumi liehittelee Suomen johtoa etsiessään tukea toimilleen. Khaddoumi sanoo arvostavansa Suomen Lähi-idän politiikkaa. Hänen puheestaan käy selville, että EEC:tä kaivataan Goljatin kilvenkantajaksi. Lehdistön haastattelussa hän sanoo: "EEC:llä olisi otollinen tilaisuus toimintansa aktivoimiseen ja uuteen kannanottoon Lähi-idän ongelmien ratkaisemiseksi. EEC:n edellinen varsinainen kannanotto, ns. Venetsian julistus, on jo muutaman vuoden ikäinen."

Ulkoministeri Väyrynen toisti Suomen kannan, jonka mukaan se pitää PLO:ta palestiinalaisten merkittävimpänä edustajana. Suomi ei kuitenkaan voi tunnustaa PLO:ta diplomaattisesti, koska Suomi tunnustaa vain valtioita eikä järjestöjä. Kuitenkin samassa haastattelussa sanottiin Khaddoumin vierailun tarkoituksena olevan Palestiinan vapautusjärjestön Suomen suhteiden kehittämisen.

Minne olemme menossa? Onko puolueettomasta Suomesta tulossa Goljatin kilvenkantaja? Pyrkiikö PLO saamaan vaikutusvaltaista asemaa maamme rajojen sisällä? Suomen vierailun aikana PLO:n edustajalla oli huoli UNIFILin joukkojen sijoittamisesta Libanonissa. Hän toivoi, että UNIFIL saisi valvottavakseen koko Etelä-Libanonin alueen, myös Israelin hallitseman ns. turvallisuusvyöhykkeen. Tämä vaikuttaisi Libanonin tilanteen kehittymisessä parempaan suuntaan ja lisäisi myös UNIFILin omaa turvallisuutta. Mistä kenkä taas puristaa? Onko kysymys luotettavasta kilvenkantajasta? Libanonin välinen raja tulisi Khaddoumin mielestä hoitaa niin, että siellä ei olisi israelilaisia. Libanoniin uudelleen soluttautuvat PLO:n terroristit haluaisivat YK:n suojan jälleen.

On vaikeaa mennä arvailemaan asioita, mutta PLO:n liikkeistä päätellen tuntuu siltä, että se etsisi EEC:stä yhteistyökumppania itselleen. Mikä olisikaan parempi kilvenkantaja kuin juuri EEC? Jos PLO saisi sen käyttämään talouspakotteita Israelia vastaan, niin sillä voisi olla suurempi teho kuin OPEC:lla öljyboikotissa vuonna 1973.

 

Seuraava sivu
Nasserin aikakirja

[ Alkuun ] [ Miksi Israel iski jälleen? ] [ Kirjoituksia ] [ Kotisivu ]

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.


©2017 hanaa...132 - suntuubi.com