Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pink Floyd

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pink Floyd
(1965– )
Tiedot
Tyylisuunta: rockmusiikki
Tyylilaji: psykedeelinen rock
progressiivinen rock
taiderock
Kotipaikka: Cambridge, Iso-Britannia
Laulukieli: englanti
Kotisivu: www.pinkfloyd.co.uk
Jäsenet
David Gilmour Kitara, laulu (1968–)
Nick Mason Rummut (1965–)
Richard Wright Koskettimet (1965–)
Roger Waters Bassokitara (1965–1981)
Entiset jäsenet
Syd Barrett Kitara, laulu (1965–1968)
Levy-yhtiöt
Capitol  
Columbia  
EMI  

Pink Floyd on englantilainen rockyhtye ja yksi kaikkien aikojen suosituimmista yhtyeistä. Pink Floydin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 250 miljonaa ja yksin Yhdysvalloissa 73.5 miljoonaa.[1] Yhtye tunnetaan psykedeelis- ja progressiivissävytteisestä musiikistaan, taitavista sanoituksistaan ja näyttävistä konserteistaan.

Sisällysluettelo

[piilota]

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvuodet 1964–1968

Yhtye juontaa juurensa vuonna 1964 nimellä Sigma 6 aloittaneesta yhtyeestä, jonka jälkeen se tunnettiin nimillä T-Set, Megadeaths, The Screaming Abdabs, The Architectural Abdabs ja The Abdabs. Yhtye nimettiin The Pink Floyd Soundiksi ja myöhemmin yksinkertaisesti The Pink Floydiksi. Nimi otettiin Pink Anderson ja Floyd Council –nimisiltä blues-artisteilta.

Yhtyeen perusti laulaja-kitaristi, englantilainen Syd Barrett, joka toimi yhtyeen keulakuvana ja musiikillisena johtajana. Myöhemmin mukaan otettiin Richard Wright (koskettimet) sekä Nick Mason (rummut) ja Roger Waters (basso). Yhtyeen ensimmäinen levy The Piper at the Gates of Dawn julkaistiin vuonna 1967. Albumi sisälsi paljon popahtavaa psykedeelistä rockia. Barrettin mielenterveys heikkeni merkittävästi mahdollisesti runsaasta LSD:n käytöstä johtuen. Asiaa pahensi puhjennut skitsofrenia. Tämä johti lopulta siihen, että hänet siirrettiin sivuun yhtyeestä. Barrettin tilalle yhtyeeseen otettiin David Gilmour.

[muokkaa] 1968-1972

1968 yhtye julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa ilman Syd Barrettia nimeltä A Saucerful of Secrets, joka sisälsi kuitenkin paljon Barrettin aikaisia psykedeelisiä vaikutteita. Barrett myös soitti kitaraa joissakin kappaleissa ja lauloi kappaleen "Jugband Blues". Yhtye julkaisi 1969 kaksi albumia Music from the Film More, joka oli elokuvasoundtrack ja tupla-albumin Ummagumma, jonka ensimmäinen levy oli äänitetty livenä ja toinen studiossa.

1970 Pink Floyd levytti albumin Atom Heart Mother. Se oli yhtyeen ensimmäinen levy, jolla oli mukana suuri orkesteri. 1971 yhtye julkaisi albumin Meddle, jonka musiikki oli jo selkeästi progressiivista rockia. Albumi sisältää kuitenkin myös psykedeliaa, minkä voi kuulla yli 20 minuuttia kestävällä "Echoes"-kappaleella. Nykyisin albumi on arvostettu varsinkin fanien joukossa. 1972 yhtye julkaisi soundtrackin Obscured by Clouds elokuvaan La Vallee.

[muokkaa] Menestyksen huipulla 1973–1983

Pink Floydin varsinaiset kultavuodet sijoittuvat 1970-luvulle. Yhtye oli suosittu Britanniassa jo aikaisemmin, mutta vuonna 1973 julkaistu The Dark Side of the Moon löi sen läpi myös Yhdysvalloissa. Tätä tuki hittisingle "Money". Levy on kaikkien aikojen myydyimpiä (40 miljoonaa kappaletta), ja se pysyi Billboard-listalla julkaisunsa jälkeen 15 vuotta (741 listaviikkoa). Tämän jälkeenkin levy palasi listoille kahdeksi vuodeksi, kun se julkaistiin remasteroituna CD-levynä 1994. Pink Floydin seuraavat albumit olivat Wish You Were Here (1975) ja Animals (1977), joista jälkimmäisessä inspiraationa oli George Orwellin synkkä romaani Eläinten vallankumous. Levyn kappaleet olivat kaikki Roger Watersin säveltämiä. Tämä johti valtataisteluun Watersin ja Gilmourin välillä. 1977 yhtye aloitti suuren In the Flesh-kiertueen, jolle otettiin mukaan esiintymään kitaristi Snowy White.

Vuonna 1979 julkaistiin The Wall, joka sisälsi mm. hitin Another Brick In The Wall. Albumi oli pääasiassa Watersin ideoima ja toteuttama. Itse The Wall -keikkojen aikana vuosina 19801981 lavalle rakennettiin pahvinen tiiliseinä, joka lopulta sortui. Kyseiset esiintymiset veivät paljon rahaa yhtyeeltä. Levyn pohjalta tehtiin vuonna 1982 Alan Parkerin ohjaama elokuva Pink Floyd The Wall. Elokuva kertoo eristäytyneestä, hulluuden ja itsetuhon partaalla olevasta rocktähdestä. Rocktähteä esitti Bob Geldof. Wright erotettiin yhtyeestä albumin nauhoituksen aikana, mutta hän oli seuraavalla kiertueella mukana palkattuna muusikkona.

Vuoden 1983 albumi The Final Cut oli yhden aikakauden päätös; Dark Side Of The Moonista lähtien Roger Waters oli lisännyt käskyvaltaansa yhtyeen sisällä, ja tämä levy jäi hänen viimeisekseen Pink Floydin riveissä. The Final Cutissa Watersin kädenjälki onkin niin vahvasti esillä, että sitä voidaan verrata hänen sooloalbumeihinsa.

[muokkaa] Roger Watersin lähtö ja David Gilmour keulakuvana (1984-1988)

1984 julkaistiin kokoelma Works. Gilmour ja Waters keskittyivät sooloprojekteihinsa ja Waters päätti jättää yhtyeen saman vuonna kokonaan.

1987 Pink Floyd julkaisi ilman Watersia albumin A Momentary Lapse of Reason, joka sisälsi suuren hitin "Learning to Fly". Gilmourista tuli yhtyeen varsinainen keulakuva.

1988 julkaistiin live-albumi Delicate Sound of Thunder.

[muokkaa] Oikeustaisteluita ja lyhyitä comebackeja 1989–2006

Roger Waters In the Flesh -soolokiertueellaan
Roger Waters In the Flesh -soolokiertueellaan

Muun bändin ja Watersin välillä käytiin myös oikeustaisto "Pink Floyd" -nimestä 80-luvun lopulla. Gilmour sai luvan käyttää nimeä, mutta Waters sai täydelliset oikeudet The Walliin.

Yhtyeen viimeinen studioalbumi The Division Bell julkaistiin vuonna 1994. Richard Wright oli jälleen kokoonpanossa mukana. Levyä seurasi Pink Floydin toistaiseksi viimeisin maailmankiertue P•U•L•S•E vuonna 1994. Pink Floydin oli tarkoitus konsertoida 1994 myös Helsingin Olympiastadionilla, mutta konsertti peruttiin vaisun lipunmyynnin takia. Kiertueelta julkaistiin live-levy P•U•L•S•E ja samaa nimeä kantanut konserttitaltiointi VHS-muodossa 1995. Tämän jälkeen yhtyeeltä on julkaistu Shine On-box set, Is There Anybody Out There? The Wall Live 1980-1981 -livelevy ja Echoes - The Best of Pink Floyd-kokoelma sekä juhlajulkaisuja vanhoista albumeista. Vuonna 2006 P•U•L•S•E julkaistiin DVD-muodossa. Pink Floyd ei ole varsinaisesti hajonnut, mutta uutta musiikkiakaan tai kiertueita ei tiettävästi ole tulossa tällä kokoonpanolla.

Pink Floydin viimeinen esiintyminen kuuluisimmassa kokoonpanossaan (Gilmour, Mason, Waters ja Wright) tapahtui Live 8 -konsertissa Lontoon Hyde Parkissa 2. heinäkuuta 2005. Kyseessä oli yhtyeen ensimmäinen yhteinen esiintymiskerta yli 20 vuoteen.

Vuoden 2005 marraskuussa Roger Waters ilmaisi radiohaastattelussa halunsa koota Pink Floyd uudelleen uutta levyä varten, jos vain muut yhtyeen jäsenet tähän suostuvat.

Gilmourin uudella kiertueella viimeisessä konsertissa nähdään 3/4 Pink Floydista: David Gilmour, Rick Wright ja Nick Mason. Mason esiintyy myös muutamilla Roger Watersin uusimman kiertueen konserteista.

Nick Mason on ilmoittanut haluavansa koota Pink Floydin kiertueelle rakkauden eikä rahan takia. David Gilmour on kieltänyt jyrkästi enää lähtevänsä kiertueelle Pink Floydin nimellä. Yhtyeen alkuaikojen keskeinen hahmo, laulaja-kitaristi Syd Barrett kuoli diabeteksen aiheuttamiin komplikaatioihin 7. heinäkuuta 2006.

[muokkaa] Kokoonpano

[muokkaa] Tunnetuin kokoonpano (1968–1981, 2005)

Richard Wright erotettiin virallisesti Pink Floydista 1979, mutta vuosina 1979-1981 hän oli mukana esiintymisissä palkattuna muusikkona. Heinäkuussa 2005 yhtye esiintyi tässä kokoonpanossa Lontoossa Live8 -konsertissa.

[muokkaa] Muita kokoonpanoja

(1965–1966)

  • Nick Mason – rummut
  • Richard Wright – koskettimet, laulu
  • Roger Waters – basso, laulu
  • Syd Barrett – kitara, laulu
  • Bob Klose – kitara

(1966–1968); The Piper at the Gates of Dawn

  • Syd Barrett – kitara, laulu
  • Nick Mason – rummut
  • Richard Wright – koskettimet, laulu
  • Roger Waters – basso, laulu

(1968); A Saucerful of Secrets

  • Nick Mason – rummut
  • Richard Wright – koskettimet, laulu
  • Roger Waters – basso, laulu
  • Syd Barrett – kitara, laulu
  • David Gilmour – kitara, laulu

(1981–1985); The Final Cut

  • Nick Mason – rummut
  • Roger Waters – basso, laulu
  • David Gilmour – kitara, laulu

(1986–); A Momentary Lapse of Reason

  • Nick Mason – rummut
  • Richard Wright – koskettimet, laulu
  • David Gilmour – kitara, laulu

[muokkaa] Yhtyeen kiertueet

[muokkaa] Albumit

Listassa mainittujen lisäksi yhtyeellä on muita kokoelmia sekä vanhojen levyjen uudelleenjulkaisuja.

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] Livealbumit

[muokkaa] Kokoelmat

[muokkaa] Singlet

  • 1967 Arnold Layne / Candy And A Currant Bun
  • 1967 See Emily Play / Scarecrow
  • 1967 Apples And Oranges / Paint Box
  • 1973 Money / Any Colour You Like
  • 1974 Time / Us And Them
  • 1975 Have A Cigar / Welcome To The Machine
  • 1975 Wish You Were Here
  • 1980 Another Brick In The Wall Pt. 2 / One Of My Turns
  • 1980 Run Like Hell / Don't Leave Me Now
  • 1980 Comfortably Numb / Hey You
  • 1983 Not Now John / The Hero's Return (Pt. 1, 2)
  • 1987 Learning To Fly (edit) / Terminal Frost
  • 1987 On The Turning Away / Run Like Hell (live)
  • 1988 One Slip / Terminal Frost
  • 1994 Take It Back / Astronomy Domine (live)
  • 1994 High Hopes / Keep Talking

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pink Floyd.

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

©2017 hanaa...132 - suntuubi.com