Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Martti Luther

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo saksalaisesta teologista ja papista. Muita Martin Luther -nimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
Martti Luther Lucas Cranach vanhemman maalaamana.
Martti Luther Lucas Cranach vanhemman maalaamana.

Martti Luther (/ˈlutːer/, saks. Martin Luther, sukunimi alkujaan Luder, 10. marraskuuta 1483 Eisleben18. helmikuuta 1546 Eisleben) oli saksalainen pappi ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymisen.

Sisällysluettelo

[piilota]

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Varhainen elämä

Hans Luder, Lucas Cranach vanhemman maalaus vuodelta 1527.
Hans Luder, Lucas Cranach vanhemman maalaus vuodelta 1527.

Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana. Hänet kastettiin Touloisen Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Madgeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 Martti kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi 1505.

Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin pohtien varsinkin omaa suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Myrsky iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: "Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!". Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.

[muokkaa] Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa

Nuori veli Martti omistautui täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa. Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua.

Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologianopintojaan. Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Staupitz myös lähetti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja jatko-opiskelemaan siellä teologiaa: tohtorin tutkinnon tämä suorittikin vuonna 1512. Samana vuonna Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.

[muokkaa] Lutherin teesit

Martti Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla vuonna 1517. Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa on kohta: "Tohtori Martin Luther julkisti vuonna 1517 teesinsä kirkon oveen". Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua Georg Röreriä. Teesejä jäljennettiin ja levitettiin ahkerasti kautta valtakunnan. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn.

Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekysymys herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliffe arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: "Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa".

Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta." Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.

[muokkaa] Lutherin väittely Johannes Eckin kanssa

Martti Luther
Martti Luther

Luther kutsuttiin väittelyyn Johannes Eckin kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita yleinen kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: "Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi." Hän myös puhui uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely oli Lutherin voitto. Lutherin kirjoituksia voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi ja uskonpuhdistus alkoi saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.

Seuraavana vuonna, 1520 syksyllä, Luther vastaanotti pannauhkausbullan, jota kutsutaan alkusanojen mukaan nimellä "Exsurge Domine". Kun ylioppilaat polttivat kirkollisia kirjoja julkisesti, heitti Luther vihkomuotoisen bullankin tuleen. Varsinainen pannabulla "Decet Romanum Pontifacem" julkaistiin tammikuussa 1521.

[muokkaa] Luther Wormsin valtiopäivillä

Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään myös siellä. Luther kysyi: "Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?". Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän jatkoi: "Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään." Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan "siepata" Luther, ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen.

[muokkaa] Raamatunkäännös

Lutherin työhuone Wartburgin linnassa.
Lutherin työhuone Wartburgin linnassa.

Lutherin saksankielinen raamatunkäännös lukeutuu kristikunnan tärkeimpiin. Myös ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää.

Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534.

Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui tarkemmin asiasisältöön sekä ajatukseen, jonka kukin raamatunkohta halusi välittää. Näin Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.

Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus. Iso katekismus oli tarkoitettu papeille, Vähä eli pieni perheenisille avuksi kristillisen uskon oppimiseen ja opettamiseen.

Vuonna 1522 Luther vaihtoi saksan latinan tilalle jumalanpalveluskieleksi. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.

1524 ja 1525 Luther väitteli Erasmuksen kanssa: tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle. 1525 Luther arvosteli kovin sanoin Saksan talonpoikaiskapinallisia. Pari vuotta aiemmin hän oli antanut "herrojen" kuulla kunniansa muun muassa näiden talonpojille sälyttämien kovien verojen vuoksi. Talonpoikia hän kehotti kuuliaisuuteen, mutta lopulta kumpikaan osapuoli ei kuunnellut uskonpuhdistajaa.

[muokkaa] Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530

Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnistuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville koska hän joutui valtakunnankirouksen vuoksi pelkäämään henkensä puolesta.

[muokkaa] Luther ja paavin Nuntius Vergerio

Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti Nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.

[muokkaa] Lutherin kuolema

Luther kuoli 18. helmikuuta 1546 syntymäkaupungissaan. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon.

Luther vaikutti myös teologian ulkopuolella. Hänen raamatunkäännöksensä ja muu kirjoitustyönsä kehitti saksan kirjakieltä ja hän oli tunnettu myös aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Luther oli myös hyvin musikaalinen; hän sepitti itse useita sävelmiä, joista tunnetuin on protestanttisissa kirkoissa tunnettu koraali Ein feste Burg ist unser Gott (Jumala ompi linnamme).

[muokkaa] Perhe

Vuonna 1525 hän nai entisen nunnan Katharina von Boran. Naimattomuuslupauksen rikkominen oli jatkoa katolisten käytäntöjen kritiikille. Pari sai kuusi lasta.

[muokkaa] Luther ja juutalaiset

Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543)
Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543)

Alun perin Luther oli hyvin suopea juutalaisia kohtaan ja uskoi, etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen harjoittaman syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Että Jeesus Kristus oli syntyperältään juutalainen). Kun hänen Vanhan testamentin messiasprofetioita hyödyntävä julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan hiljakseen muuttuivat. Tämän katsannon mukaan Luther olisi uskonut, että Jumala oli hylännyt tämän uskonnon kannattajat. Hylkäämisen merkkinä olisi ollut juutalaisten jo 1400 vuotta kestänyt maanpako.

Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taas Lutherin suhde juutalaisiin on ollut johdonmukainen ja varsin muuttumaton. Lutherin inhosi juutalaisia koska joutui heidän käännyttämisen kohteeksi ja kirjoitti kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan (s 77.) "Kolme oppinutta juutalaista tuli luokseni siinä toivossa, että he saisivat minusta uuden juutalaisen, koska me täällä Wittenbergissä aloimme lukea hebreaa". Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja, sillä juutalaiset olivat muun muassa herjanneet Neitsyt Mariaa huoraksi ja Jeesusta äpäräksi. ( s. 157) Koska Jeesus on Raamatun mukaan Jumala, juutalaiset syyllistyivät Lutherin mielestä jumalanpilkkaan. Lisäksi juutalaiset pyrkivät käännyttämään kristittyjä juutalaiseen uskontoon ja katsoivat, ettei kristittyä esivaltaa tarvitse kunnioittaa. Kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan hän tuo esiin näitä ajatuksiaan juutalaista uskontoa ja sen kannattajia vastaan.

Lutherin kirjaa Juutalaisista ja heidän valheistaan on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkuna, sillä kirjaan sisältyy "juutalaisten valheiden" kuulemisesta pääsemiseksi muun muassa kehotus esivallalle polttaa juutalaisten synagogia. Koska Luther katsoi Raamatun nojalla, että muun muassa jumalanpilkka, kristittyjen eksyttäminen pois Kristuksesta ja esivallan halveksiminen ovat vääryyksiä, hän kehotti esivaltaa rankaisemaan vääryyttä tekeviä juutalaisia. Kansallissosialistisessa Saksassa Lutherin kirjaa käytettiin juutalaisvihan lietsontaan.[1]

Lutherin mukaan esivallan pitäisi rangaista jumalanpilkasta ja sillä on oikeus puolustaa totuutta ja oikeaa Jumalaa. Hän kehotti muun muassa polttamaan synagogat. Rangaistukset muuttuvat ajan hengen mukaan. Viimeisinä elinvuosina Lutherin on kuvattu olleen ärtyisä, ja jotkut ovat saattaneet nähdä tässä syyn hänen juutalaisia ja uudestikastajia vastaan laatimillensa kirjoituksille. Luther itse sanoi kirjoituksessaan Juutalaisista ja heidän valheistaan, että häneltä on pyydetty kirjoitusta juutalaisista. Joidenkin kristittyjen pelättiin horjuvan kristillisestä uskostaan juutalaisen uskonnon puoleen, koska Luther ei ollut ottanut kovin näkyvästi kantaa sitä vastaan "Minä en soisi, että kristityt antaisivat juutalaisten vietellä itsensä samaan kurjuuteen ja surkeuteen, jossa he itse ovat." (kirjan esipuheessa)

Päätoimittaja Erkki Hartikainen on verrannut Lutheria juutalaisvihassaan muun muassa Adolf Hitleriin.[1]

[muokkaa] Lutherin kuuluisat sanat uskosta ja elämästä

  • "Mihin Jumala rakentaa kirkon, paholainen viereen pystyttää kappelin."
  • "Jos saisin tietää että huomenna tulisi maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun." Uusimman tutkimuksen mukaan tätä lausetta ei kuitenkaan Lutherin tuotannosta löydy.

[muokkaa] Lutherin suosio

Eri aikoina ja eri maissa on Lutheriin suhtauduttu monin tavoin. 1800-luvulla nousevan kansallistunteen Saksassa hänestä tehtiin eräänlainen isänmaan sankari. Esimerkiksi uskonpuhdistajaa esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat tämän sankaruudesta.

Kolmannen valtakunnan aikana Saksassa Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Hitlerin johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi: seikka jolle tämän omat tekstit toki antoivat pohjaa.

DDR leimasi Martti Lutherin jahkailijaksi ja aikaansaamattomaksi henkilöksi. Viralliselle DDR:lle tämä oli tosin hyvällä asialla, mutta ei päässyt monestikaan puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi. Kuitenkin Itä-Saksa järjesti suuret Luther-juhlat 1983 uskonpuhdistajan 500-vuotissyntymäpäivien yhteydessä.

Katolisille kyseessä on ollut perinteisesti yhteisen kirkon hajottaja ja aikaisemmin suorastaan Peto.

Evankelis-luterilaiset pitivät Lutheria pitkään sankarina. Historiantutkimuksen huomiot uskonpuhdistajan juutalaisasenteista ja suhtautumisesta talonpoikaiskapinallisiin ovat sittemmin monipuolistaneet Lutherin kuvaa.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Yleiset lähteet

  • Kristina Fernström: Luther - den kristna trons förnyare (Kyrkpressen 24.5.2006)
  • Gerhard Prause: Historian harhaluuloja. 1969.
  • Martin Marty (2006): Martti Luther (Ajatus Kirjat), ISBN 951-20-7106-1
  • Peter Manns ja Helmuth Nils Loose (1983): Martti Luther (Sley Kirjat), ISBN 951-617-545-7
  • Roland Bainton (1982): Tässä seison : Martti Lutherin elämä (Sley Kirjat), ISBN 951-617-528-7

[muokkaa] Lähdeviitteet

  1. 1,0 1,1 http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_01/evankelisluterilaisuuden_pimea_puoli.html

[muokkaa] Kirjallisuutta

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Luther.
Wikisitaateissa on kokoelma Martti Luther -sitaatteja.

[muokkaa] Tallenteita

  • Luther CD-ROM (Sley-kirjat)

[muokkaa] Elokuvia

  • 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
  • 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
  • 1983: Martin Luther Heretic
  • 1992: Missä Luther käveli
  • 2001: Avoin ovi Lutherille
  • 2002: Martin Luther, historiallinen filmi
  • 2003: Martin Luther, Joseph Fiennes Lutherina

[muokkaa] Aiheesta muualla

Reformaatioaika muutti lähetyskäsityksiä Tulosta Sähköposti

Image
Lähde-lehti 21.9.07. Lokakuun viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 490 vuotta siitä kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen vuonna 1517. Siitä alkoi luterilainen uskonpuhdistus, joka vaikutti myös ajan lähetyskäsityksiin.

 

Läntisen kirkon lähetysajattelua hallitsi ensimmäiseltä tuhatluvulta 1500-luvulle ristiretkihenki. Kuningas ja roomalaiskatolinen kirkko jakoivat vallan ja uusista maista saatavan hyödyn. Löytöretkeilijöiden vanavedessä munkit ja lähetyssaarnaajat valtasivat kirkolle enemmän uutta työsarkaa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa kuin kirkon vanhalla valta-alueella Euroopassa uskonpuhdistuksen takia menetettiin.

Siellä missä lähetystyöntekijät toimivat erillään siirtomaavallasta, menettelytavat muuttuivat selvästi. Esimerkiksi dominikaanimunkki Bartolome de Las Casas (1474–1566) taisteli valloittajien julmuutta ja alistamista vastaan: "Ainoa menetelmä opettaa oikeaa uskoa ... on suostutella ihmisen ymmärrys ja ystävällisesti houkutella ja taivuttaa hänen tahtonsa. Pakanoiden pakottaminen väkivalloin kristittyjen vallan alle niin että heille voidaan saarnata evankeliumia, on luonnollisen ja ystävällisen menetelmän vastainen."

Luther vastusti ”miekkalähetystä”

Martti Luther (1483–1546) tiesi aikansa löytöretket ja sen, ettei kaukaisissa maissa ollut vielä julistettu evankeliumia. Myös hän sanoutui irti kaikesta voimankäytöstä vieraitten kansojen kristillistämisessä. Keisarin miekalla ei ollut mitään tekemistä uskon kanssa, eikä armeija voi hyökätä toista vastaan Kristus sotalippunaan. 

Lutheria vaivasi, että paavi vain saarnasi ristiretkiä turkkilaisia (muslimeja) vastaan sen sijaan että olisi saarnannut heille evankeliumia, "koska ei ollut yhtään kolkkaa maan päällä, jossa sen ei pitänyt kaikua ennen viimeistä päivää".


Luther kirjoitti, että jos kristitty olisi paikassa, jossa ei ole muita kristittyjä, "hänen velvollisuutensa olisi saarnata ja opettaa evankeliumia harhaileville pakanoille tai ei-kristityille pelkästä veljellisestä rakkaudesta". Hän vahvisti sanomaansa esimerkillä: "Jos olisin turkkilaisten keskellä, julistaisin majapaikkani isännälle." Luther painotti, että sen joka haluaa puhua Kristuksen puolesta muslimeille, oli tunnettava Koraani.

Suhtautumisessa juutalaisuuteen Lutherin keskeiseksi teologiseksi ongelmaksi nousi, etteivät juutalaiset tunnusta Jeesusta Messiaaksi. Luther kuitenkin varoitti kristittyjä pakkokeinoista ja ylpeydestä juutalaisia kohtaan: joka kiroaa juutalaisia, ei voi johtaa heitä Kristuksen puoleen. Luther opetti, että sekä juutalaisia että pakanoita oli kutsuttava Jumalan valtakuntaan. Apostolit lähetettiin koko maailmaan, mutta työ on yhä kesken.

Lutherin mukaan ilman vapauttavaa evankeliumia lähetystyö ei voisi elää ja työ kuihtuisi – nykypäivän ilmauksin kulttuurin levittämiseksi, hyväntekeväisyydeksi ja kehitysyhteistyöksi. Lutherin mukaan apostoli on oikea apostoli vain, jos hän julistaa sanomaa Kristuksen vanhurskaudesta. Mission ainoa ”ase” on Sana, joka on armon ja anteeksiantamuksen välikappale.

Uskonpuhdistuksen seurauksena kansankielinen Raamattu ja jumalanpalveluselämä toivat Sanan jokaisen ulottuville. Luther torjui paavin vaateet johtaa kristikunnan lähetystyötä sanomalla, että vastuu työstä on annettu koko kirkolle – ei kenellekään yhdelle papille tai piispalle.

Protestanteilla yhteinen käsitys pelastuksesta

Luterilaista, kalvinistista, zwingliläistä ja anabaptistista lähetyskäsitystä yhdisti viisi piirrettä: Ensimmäinen oli vanhurskauttaminen yksin uskosta lähtien siitä mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt, ei siitä mitä ihmisen tulisi tehdä pelastuakseen.

Toiseksi syntiinlankeemus ymmärrettiin ihmisen taipumuksena syntisyyteen, eikä yksittäisten syntien luettelona.

Kolmas piirre oli, että pelastuksen henkilökohtainen luonne lähtee henkilökohtaisesta uskonnollisesta kokemuksesta eikä järkiperusteluista tai joukkokääntymisestä.

Neljäs oli kaikkien uskovien yleinen pappeus toisin kuin papiston pyhä yksinoikeus. Viidentenä kirkon uudistajat korostivat Raamatun keskeistä asemaa kirkon elämässä tradition ja sakramenttien korostamisen sijaan.

Reformaattorien vähäiseksi väitetty kiinnostus käytännön lähetystyöhön johtui ensinnäkin siitä, että he olivat sitoutuneet kirkon uudistamiseen omassa maassaan. 

Toiseksi protestanteilla ei ollut välitöntä yhteyttä ei-kristittyihin kansoihin toisin kuin katolisilla mailla, joilla oli siirtomaita. Ainoa pakanakansa Euroopassa olivat lappalaiset, joiden evankelioimisesta Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa piti huolen lähettämällä 1550-luvulla heidän keskuuteensa evankelisia saarnaajia.

Kolmanneksi protestanteilla ei ollut käytettävissään luostarilaitoksen katolilaisille tarjoamaa työvoimareserviä lähetystyöhön. Myös lopunajallisella odotuksella lienee ollut reformaattorien lähetysintoa laimentava vaikutus.


Selkeä ero roomalaiskatolisen kirkon ja uskonpuhdistuksen kannattajien välillä syntyi Trenton kirkolliskokouksen (1545–1560) myötä, mikä myös päätti reformaatiokauden. Lutherin aloittama uskonpuhdistus ja uusien kirkkokuntien muodostuminen loi pohjan uuden ajan protestanttiselle lähetystyölle, joka nousi kukoistukseensa pietismin vaikutuksesta runsaat sata vuotta myöhemmin.

Juha Auvinen

Aikoinaan Wittenbergin yliopistossa raamatunselitysoppia opettanut Luther on saanut patsaan muun muassa kaupunginkirkon edustalle.
Kuva: Matti Korpiaho


©2018 hanaa...132 - suntuubi.com