Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Mika Häkkinen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mika Häkkinen
Formula 1 -ura
Kansalaisuus Suomi Suomi
Aktiivivuodet 19912001
Talli(t) Lotus, McLaren
Kilpailuja 165 (161 starttia)
Maailmanmestaruuksia 2 (1998, 1999)
Voittoja 20
Palkintosijoja 51
Paalupaikkoja 26
Nopeimpia kierroksia 25
MM-pisteitä 420
Ensimmäinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu Japanin GP 2001

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968[1] Helsingin maalaiskunta, nyk. Vantaa) on suomalainen kilpa-autoilija ja Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili DTM -vakioautosarjassa 20052007.

Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä ”The Flying Finn” eli ”Lentävä suomalainen”.[2]

Sisällysluettelo

[piilota]

[muokkaa] Uran alku

Nuorena Häkkinen ajoi kartingia jossa hän voitti peräti viisi kertaa suomen mestaruuden. Häkkinen kilpaili kartingissa vuosina 1974-1986. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan kilpailemaan Vuahxall Lotus (Britanniassa Opel Lotus)-sarjassa, jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.[3]

Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Dragon Motorsport Marlboro. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi silloisen tallitoveri Allan McNishin voittaessa.[3]

Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990.[3]

[muokkaa] F3-ura

Kaudella 1989 Häkkisen tallina vuonna 1988 ollut Dragon Motorsport siirtyi F3-luokkaan Vauxhall-Lotus (tai Opel-Lotus)-sarjasta. Häkkinen pysyi tiimissä. Kuitenkaan tiimin luokanvaihdos ei sujunut toivotulla tavalla. Kalusto ei ollut kilpailukykyinen ja Häkkinen sijoittui maailmanmestaruuskamppailussa vasta sijaluvulle 12. Kuitenkin Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä ja tulokset parantua.[3]

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti ajaen Dick Bennettsin johtamassa West Surrey Racing-tiimissä. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi.[3]

Häkkisen manageri Keke Rosberg osasi kokemuksesta sanoa, että nouseminen F3000-luokkaan on kallis ja epävarma ratkaisu. Niinpä heti kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa Häkkiselle paikka Lotus-tallista, hän tarttui siihen. Kyseisen tarjouksen teki Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins joulukuussa 1990. [4]

[muokkaa] Formula 1 -ura

Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.[3]

[muokkaa] Lotus-vuodet 1991–1992

Häkkisen ensimmäinen F1-auto, Lotus 102B, näyttelyssä vuonna 2007.
Häkkisen ensimmäinen F1-auto, Lotus 102B, näyttelyssä vuonna 2007.

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.[5]

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.[6]

[muokkaa] McLaren-vuodet 1993–2001

[muokkaa] Testikuljettajana

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen suoriutui upeasti voittamalla ensimmäisissä McLarenilla ajamissaan aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi.

[muokkaa] Nousu kilpakuljettajan rooliin

Häkkinen Silverstonessa 1994
Häkkinen Silverstonessa 1994

Sennan lähdettyä McLarenilta, tuli Häkkisestä tallin selvä ykköskuljettaja kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.[4] Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeot'lla ajamalla kuudesti palkintokorokkeelle ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Häkkisen kärsimätön voitonjano näkyi useissa kauden aikana sattuneissa ulosajoissa ja kolareissa.[4]

[muokkaa] Adelaiden onnettomuus

Kauden päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Kuin ihmeen kautta Häkkinen selvisi hengissä ja edes ilman aivovauriota pitkälti nopean ja taidokkaan ensiaputoiminnan ansiosta. Häkkinen toipui nopeasti ja tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettavaan kilpailuun.

[muokkaa] Kaudet 1996–1997

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden 1996 tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan.

Kauden 1997 McLaren MP4/12. Häkkinen voitti uransa ensimmäisen voiton kauden 1997 päätöskilpailussa Euroopan GP:ssa.
Kauden 1997 McLaren MP4/12. Häkkinen voitti uransa ensimmäisen voiton kauden 1997 päätöskilpailussa Euroopan GP:ssa.

Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.

[muokkaa] Kaksi mestaruutta

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa[4], ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.

Mika Häkkinen vuoden 2000 Yhdysvaltain GP:ssä
Mika Häkkinen vuoden 2000 Yhdysvaltain GP:ssä

[muokkaa] Mestaruuksien jälkeen

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle, Ferrarin tekninen etumatka etenkin automaattisessa lähtöjärjestelmässä antoi sille huomattavan edun kilpailijoihinsa[4], ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden loppupuolella Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä, ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.

[muokkaa] McLaren-testi vuonna 2006

Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa. Puhuttiin myös Bergerin tarjonneen Häkkiselle paikkaa Toro Rosso -tallista.

[muokkaa] DTM-ura

Mika Häkkinen (DTM, 2006)
Mika Häkkinen (DTM, 2006)
Häkkinen ja Norbert Haug (vasemmalla) DTM:ssä 17.4.2005 Hockenheimissa
Häkkinen ja Norbert Haug (vasemmalla) DTM:ssä 17.4.2005 Hockenheimissa

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, HWA-tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä ja kolmanneksi Lausitzissa.

Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun 20. toukokuuta 2007 sekä Mugellon osakilpailun 15. heinäkuuta 2007. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin [7].

[muokkaa] Yksityiselämä

Häkkinen syntyi 28. syyskuuta 1968 Martinlaaksossa Helsingin maalaiskunnassa (nykyisellä Vantaalla). Hänen vanhempansa ovat Harri ja Aila Häkkinen, ja hänellä on sisko Nina.

Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Hugo Ronan Häkkinen (s. 11. joulukuuta 2000) ja Aina Julia Häkkinen (s. 12. toukokuuta 2005). Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Häkkiset ovat eroamassa. [8]

Häkkinen asuu nykyään Monacossa, mutta hänellä on asunto myös Ranskassa ja 3 kesämökkiä (Ihtinkijärvi (Kuusamo), Valkeala, Kangasala) Suomessa.

[muokkaa] Tilastoja

[muokkaa] Formula 1 -tilastot

[9]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1991 Lotus-Judd 17. 15 2 0 0 0 0
1992 Lotus-Ford 8. 15 11 0 0 0 0
1993 McLaren-Ford 16. 3 4 0 1 0 0
1994 McLaren-Peugeot 4. 15 26 0 6 0 0
1995 McLaren-Mercedes 7. 15 17 0 2 0 0
1996 McLaren-Mercedes 5. 16 31 0 4 0 0
1997 McLaren-Mercedes 5. 17 27 1 3 1 1
1998 McLaren-Mercedes 1. 16 100 8 11 9 6
1999 McLaren-Mercedes 1. 16 76 5 10 11 6
2000 McLaren-Mercedes 2. 17 89 4 11 5 9
2001 McLaren-Mercedes 5. 17 37 2 3 0 3
Yhteensä (11 kautta) 162 420 20 51 26 25

[muokkaa] F1-tulokset kilpailuittain

(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)

Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Talli Sijoitus Pisteet
1991 Lotus USA
13
BRA
9
SMR
5
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
MEX
9
FRA
DNQ
GBR
12
GER
Kesk.
HUN
14
BEL
Kesk.
ITA
14
POR
14
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
19
Lotus 16. 2
1992 Lotus RSA
9
MEX
6
BRA
10
ESP
Kesk.
SMR
DNQ
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
4
GBR
6
GER
Kesk.
HUN
4
BEL
6
ITA
Kesk.
POR
5
JPN
Kesk.
AUS
7
Lotus 8. 11
1993 McLaren RSA
BRA
EUR
SMR
ESP
MON
CAN
FRA
GBR
GER
HUN
BEL
ITA
POR
Kesk.
JPN
3
AUS
Kesk.
McLaren 15. 4
1994 McLaren BRA
Kesk.
PFC
Kesk.
SMR
3
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
3
GER
Kesk.
HUN
EX
BEL
2
ITA
3
POR
3
EUR
3
JPN
7
AUS
12
McLaren 4. 26
1995 McLaren BRA
4
ARG
Kesk.
SMR
5
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
7
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
2
POR
Kesk.
EUR
8
PFC
Loukk.
JPN
2
AUS
DNQ
McLaren 7. 17
1996 McLaren AUS
5
BRA
4
EUR
Kesk.
ARG
8
SMR
8
MON
6
ESP
5
CAN
5
FRA
5
GBR
3
GER
Kesk.
HUN
4
BEL
3
ITA
3
POR
Kesk.
JPN
3
McLaren 5. 31
1997 McLaren AUS
3
BRA
4
ARG
5
SMR
6
MON
Kesk.
ESP
7
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
3
HUN
Kesk.
BEL
DSQ
ITA
9
AUT
Kesk.
LUX
Kesk.
JPN
4
EUR
1
McLaren 6. 27
1998 McLaren AUS
1
BRA
1
ARG
2
SMR
Kesk.
ESP
1
MON
1
CAN
Kesk.
FRA
3
GBR
2
AUT
1
GER
1
HUN
6
BEL
Kesk.
ITA
4
LUX
1
JPN
1
McLaren 1. 100
1999 McLaren AUS
Kesk.
BRA
1
SMR
Kesk.
MON
3
ESP
1
CAN
1
FRA
2
GBR
Kesk.
AUT
3
GER
Kesk.
HUN
1
BEL
2
ITA
Kesk.
EUR
5
MYS
3
JPN
1
McLaren 1. 76
2000 McLaren AUS
Kesk.
BRA
Kesk.
SMR
2
GBR
2
ESP
1
EUR
2
MON
6
CAN
4
FRA
2
AUT
1
GER
2
HUN
1
BEL
1
ITA
2
USA
Kesk.
JPN
2
MYS
4
McLaren 2. 89
2001 McLaren AUS
Kesk.
MYS
6
BRA
Kesk.
SMR
4
ESP
9
AUT
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
3
EUR
6
FRA
DNS
GBR
1
GER
Kesk.
HUN
5
BEL
4
ITA
Kesk.
USA
1
JPN
4
McLaren 5. 37

[muokkaa] DTM-saavutukset

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
2005 HWA 5. 11 30 1 3 1 3
2006 HWA 5. 10 25 0 3 0 1
2007 HWA 5. 6 20 2 2 1 0
Yhteensä (3 kautta) 27 75 3 8 2 4

[muokkaa] Muuta

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot. Hän teki myös cameo-roolin elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life.[10]

[muokkaa] Lähteet

Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.

[muokkaa] Lähdeviitteet

  1. Mika Häkkinen hakkinen.com. Viitattu 2. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  2. Mika Häkkinen tähdittää Uuno -elokuvaa Stara.fi. Viitattu 13.12.2007.
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Kärkkäinen s. 69
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Lasse Erola: Formula 1 tietosanakirja. Ajatuskirjat, 2001. ISBN 951-566-082-3.
  5. Kärkkäinen s. 70
  6. Häkkisen ura MTV3. Viitattu 11. heinäkuuta 2007.
  7. Hakkinen retires from racing 3.11.2007. Autosport. (englanniksi)
  8. Häkkiset eroavat 6.2.2008. Iltalehti.
  9. F1-ruutu: Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 16.1.2008.
  10. Mika Häkkinen – Biography IMDb. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Mika Häkkinen -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mika Häkkinen.

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

©2017 hanaa...132 - suntuubi.com